Sellainen taideovi

Joku teistä ehkä muistaa meidän löytöretket ystävämme Becksin huvilaan Billnäsissä, ja parhaiten varmaan sen ihanan ullakolta löytyneen kukkatapetin, joka riitti juuri ja juuri meidän rumpuhuoneen seinään. No, se tapetti oli aivan nappilöytö, kuten myös monet meille kulkeutuneet vanhat matot ja huonekalut.

Yksi ullakolta löytyneistä aarteista oli vanha peiliovi, joka on täysin erilainen meidän töllin muitten ovien kanssa, mutta koska uudesta rumpuhuoneesta puuttui ovi, päätin tämän peilioven erilaisuudestaan huolimatta sopivan meille. Sille oli vaan tehtävä joku temppu, jotta se erottuisi toden teolla.

 

Mä olen aivan hulluna turkoosiin ja petrooliin. Yhdessäkin ihanat!

 

Olen ihastunut kalkkimaaleihin niitten helppouden takia ja päätin tälläkin kertaa tuunata vanhan oven niillä. Ja koska meidän huusholleissa ei mustalle tai valkoiselle ole juurikaan löytynyt paikkoja, oli tästäkin ovesta tarkoitus loihtia jotain beach house -tyylistä (heh, rantameinikiä Kemiön peltojen keskelle). Hämmentävä Bali kun jää kerran pyörimään päähän, niin se ei näköjään lähde kulumallakaan. Tähän visioon tarvittiin siis jälleen turkoosia ja vähän näemmä mandalaakin, plus tietty muutamaa muutakin väriä, kun kerran alkuun päästiin.

Ensin hioin ja rapsutin ovesta vanhoja maaleja lähes hulluuteen asti. Tarkoitus ei ollut saada ovesta mitenkään sileätä, sillä kaikki skrubut, lovet ja vanhojen maalien jämät tekee luonnostaan sitä struktuuria, mitä joutuisi esimerkiksi uusiin ja sileisiin oviin sitten jollain tavalla kikkailemaan. Eli ei kaikkea pois, ainoastaan paksut ja kiiltävät maalikerrokset. 

Meinasin ensin ihan hiomakoneella lähteä työstämään, mutta koska meidän hiomakone on lähes lasten lelu ja hommassa olisi mennyt 20 pakettia kasvomaskeja, päätin kokeilla vanhalla taltalla. Yllättäen taltta sitten toimi kuin unelma, vaikka aikaa vierähtikin ja joka ikistä lihasta kropassa sitten lopulta särki. Kyseiset asennot ja hinkkaamiset kun ei ole ihan niitä jokapäiväisiä juttuja, niin tuli löydettyä itseltäänkin aivan uusia pikkuisia muskeleita. Mutta pakko on jälleen todeta, että meidän ranchilta löytyy aivan verrattomat työolosuhteet satoi taikka paistoi, joten mikäs täällä on puuhatessa.

 

Joulun ovi oli paikoillaan ilman tuunausta.

Aika skrubuselle pinnalle siis maalasin, tarkoituksella.

 

Maalausvaiheessa siirsin oven meidän olohuoneen ruokapöydän päälle, sillä verstaassa oli jo sen verran viileätä, etten uskaltanut ottaa riskejä miten maalit kylmässä käyttäytyy. Maalien merkki valikoitui lähinnä FB - ja instamainonnan tuloksena, sillä useammin kuin kerran oli tullut törmättyä Frenchic -maaleilla tehtyihin upeisiin luomuksiin. Lisäksi mä tykkään inspiroitua Pinterestin puolella, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Ideoita syntyi ja värimaailma alkoi käymään selväksi. Pakko vielä kerran hehkuttaa, että kalkkimaalit on aivan ihania! Niillä voi loihtia vaikka mitä mieletöntä ja uskallan väittää että jokainen tuotos on taatusti uniikki. Ja kukas sitä nyt muuta toivoisi.

 

Mun Bali-mieli vaatii aina siis turkoosia, mutta nyt olen höyrähtänyt myös kultaan ja sitten aivan uskomattoman ihanaan petroolin siniseen. Turkoosia mulla oli jo omasta takaa (keittiön beach house -tyylinen saareke), samoin kuin vähän valkoistakin kalkkimaalia, joten tilasin Frenchiciltä petroolin sinisen Al Fresco -maalin, kultaista metallivärijauhetta ja Finishing Coatia, joka antaa kestävän pinnan maalatuille huonekaluille ja johon myös metallivärijauheen voi sekoittaa. Ihan hemmetin näppärää! Lisäksi tietty vähän hommaan sopivia pensseleitä ja sen Mandalan, eli sabluunan. Mä halusin nimittäin kullanvärisen Mandalan oveen, enkä oikein tiedä miksi. Mutta tykkään.

 

Kaksi iltaa maalaukseen meni - yksi ilta oven toiselle puolelle ja yksi toiselle. Itse maalaamisen aloittaminen vähän jännitti, kun en tarkkaan tiennyt miten maalit keskenään toimisi, mutta koko homman helppous oli kyllä melkoinen yllätys. Ei olisi oikein millään malttanut lopettaa maalaamista, mutta jossain kohtaa se työ tulee väkisin valmiiksi. Innostuin muuten tosta kultaisesta metalliväristä niin paljon, että tekisi mieli sutia sitä vähän sinne sun tänne, ja eiköhän noita tulevia kohteita vielä löydykin. Mä oon nyt niin luovuuden iskussa, että vähän harmittaa kun joutuu tekemään tätä tylsää remppaa. Paljon mukavampi olisi vaan värkätä kaikkea uutta ja mielessä pyöriviä värikkäitä ideoita. 

 

Toivottavasti pääsen taas pian luomiseen kiinni, ideoita olisi pilvin pimein.

 

Mitäs tykkäät ovesta? 

 

Tässä kohtaa ei vielä ollut hajua mitä syntyy...

tässä vaiheessa huokailin ihastuksesta. Mitkä värit!

Ja mun mielestä kivempi, kuin se pliisu valkoinen.

Samalla piti tuunata vähän meidän puulaatikkoakin.