Tienviittoja

Vuoden 2015 lokakuussa lähdimme meille entuudestaan tuntemattoman Vesan häihin Koh Phanganille. Suomessa en ikinä milloinkaan olisi heittäytynyt tuntemattomien matkaan noin vain, mutta Samuin huolettomuudessa yltiöpäinen heittäytyminen oli jotenkin helppoa. Nykyäänkin kun meinaan "jänistää" tän tyyppisissä yllättävissä asioissa, muistutan itseäni tienviitoista, joita elämä toisinaan heittää eteen. Niitä voi olla seuraamatta, mutta toisaalta - ikinä ei voi tietää mitä hienoa se tuo tullessaan (kunhan nyt et riskeeraa terveyttäsi ja pankkitiliäsi).

Noissa tuntemattomien häissä tutustuttiin moniin Phanganilla asuviin suomalaisiin. Yksi häissä olleista huipputyypeistä oli Moikku, joka on Samui-vuosien varrella ollut meille korvaamaton apu välillä koirahoitolana, sukelluskaverina ja puhelimen välityksellä toisinaan jopa sähkömiehenä. Paremmat neuvot Moikulta sai, kuin paikallisilta sähkäreiltä ikinä. Moikun vaimo Oikku taas työskenteli Bangkok Hospitalissa Samuilla, jossa itsekin jouduin useamman kerran käymään. Oikku oli aulassa heti vastassa (ja kirjaimellisesti pitämässä kädestä), ja kaikesta panikoinnista huolimatta tiesin aina olevani turvallisissa käsissä.

 

Siellä takana sukelluskaveri Moikkukin kurkkii

Työnjohtaja Tomppa tuli taas hätiin.

 

Samoissa häissä tutustuimme myös Pauliinaan, ja tämä ystävyys on ollut meille korvaamatonta myös täällä Kemiönsaaressa. Onhan Pauliina tätä nykyä naimisissa meidän työnjohtajamme kanssa, jota ilman emme olisi koskaan tätä tölliä älynneet ostaa, ja jota ilman kaikki olisi ollut monin verroin vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta. Kaksi remontoinnin ummikkoa remppaamassa vanhaa taloa paikassa, jossa kumpikaan ei koskaan aiemmin ollut edes käynyt. Kehen me oltaisiin otettu yhteyttä niinä lukuisina kertoina kun sormi meni suuhun, ellei meillä olisi tätä työnjohtajaa? En tosiaan tiedä.

 

Mutta pörinät sikseen. Tälläkin kertaa työnjohtaja otti ohjat käsiinsä, pamahti traktorinsa ja moottorisahansa kanssa tontille puita kaatamaan. Meillä kun on ihan tässä pihapiirissäkin valtavia kuusia ja mäntyjä, jotka ovat kallellaan mikä mihinkin ilmansuuntaan. Aika moni noista vanhoista puista uhkaa piharakennuksia, eikä tarvita kuin vähän rajumpi myrsky ja edessä on todennäköisesti tiedossa vääntöä vakuutusyhtiön kanssa. Meidän kahden voimin ja vielä onnettomalla moottorisahallamme riskikertoimet olisi kääntyneet kaakkoon, ja siksihän tuo työnjohtaja päätti taas pelastaa meidät.

Nyt on rakennuksia uhkaavimmat valtavat kuuset kaadettu pelloille pitkin pituuttaan. Jäätävä määrä polttopuuta odottaa halkojaa (lue klapikonetta), puhumattakaan kaikesta oksaroskasta, jota poltellaan pellon nurkassa vielä varmaan kevääseen. 

Kiitos ja halaus taas Tompalle💜!

 

Ps. Sitä mä vaan tossa ylempänä meinasin, että jos joku eteen tuleva juttu tuntuu käsittämättömältä tai sopivasti kreisiltä, lähde sitä kohti. Sen on pakko olla tienviitta💛. 

 

Ja jos ei muuta, niin Bad decisions make good stories😁.

 

Meidän Tomppakin sai traktorikoulutusta.

Valtavia kuusia kumollaan pitkin peltoa.

Ja hommaa pelloilla piisaa vielä pitkään.