Yläkerran remppa osa 3 - shampanjaa ja vaahtokarkkeja

                                                                                        *Kaupallinen yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

 

 

Aloitetaanpas tämä stoori vaikka tuosta shampanjasta. Oikeastihan meillä nautitaan Proseccoa kun on aika kuohuvalle, mutta ehkä sitten jonain päivänä lottovoiton jälkeen siirrytään kunnon shampanjaan. Mutta joka tapauksessa - kaikista naamassa ja rilleissä tiukasti kiinni pysyvistä maaliroiskeista huolimatta meillä on ollut todellista aihetta myös juhlaan. Kun me ollaan aherrettu töllin sisällä, on pari paikallista ammattilaista huolehtinut talon ulkokuoresta ja värkännyt meille uuden ja komean peltikaton. 

 

JIHUU!

Nyt on nimittäin millä lesoilla😁.

 

No ei vaan, ei tässä lesoilla tarvitse, vaikka lopputuloksesta ollaan enemmän kuin ylpeitä. Vaikkei meillä vanhallakaan katolla vesi tullut sisään, on se aina huojentavaa saada iso ja kallis urakka viimein päätökseen. Ja vaikka nyt itse sanonkin, eihän tätä tölliä enää tunnista entisekseen. 

 

Ja sanonpa vielä senkin, että nyt on kyllä nättiä!

Toukokuussa olisi tarkoitus rakentaa terassia. Komee katto vai mitä?

Yläkerran remppa on sekin edistynyt reipasta tahtia. En tiedä minä siunattuna päivänä saadaan kaikki listat, karmit ja ikkunan puitteet maalattuina paikoilleen (elääkin pitäisi ehtiä ja kesästä nauttia), mutta ei se niin justiinsa. Joku päivä varmasti ehkä. Se mitä ollaan yläkerrassa tätä ennen ehditty touhuta, voit lukaista täältä ja täältä. 

 

Portaikon suhteen ei ole tapahtunut edistymistä, sillä viime viikko ollaan vallan keskitytty yläkerran makkariin. Yöt ollaan vietetty kumpikin jossain kolossa mihin remontin sekaan ollaan mahduttu, joten olisihan se kiva ihan lähitulevaisuudessa päästä vaihteeksi omaan sänkyyn nukkumaan. Makkarista purettiin siis lattia ja rakennettiin se runkoineen kokonaan uusiksi. Vanha lattia oli raakalautaa ja harva kuin mikä, sen lisäksi se oli rehellisesti sanottuna aika vinokin. Nyt tiedetään mitä lattia oli syönyt ja mitä se pitää sisällään tällä hetkellä. Eikä varmasti ole enää vino.

 

Seinistä revittiin kupruilevat pinkopahvit pois ja ne levytettiin. Parvekkeen ovet tarvitsee vielä maalia ja todennäköisesti ulompi ovi vähän enemmänkin puuhastelua, mutta niitä voi touhuta sitten puutarhassa auringon lämmittäessä hartioita. Yläkerran muut ovet pitää myös vielä hioa ja maalata, sillä vaikka toiset tykkää noista vanhoista lakatuista ovista, saan itse lähinnä näppylöitä kellastuneesta ja lohkeilevasta lakasta. Ovet sinänsä on ihan ok, joten uskoisin niistä valkealla maalilla tulevan ainakin omaan makuun riittävän sievät.

Virtasen maaleista sävy Rosala. Ihana!

Uusi lattia paikoillaan.

Ja sitten vielä noihin otsikon vaahtokarkkeihin ja Virtasen maaleihin. On varmaan tullut jo selväksi kuinka paljon pidän kyseisistä maaleista ja Saariston värikartan sävyistä. Oikeasti tekisi mieli kokeilla yhtä jos toistakin värikartalla olevaa sävyä, mutta kaikkia mielihaluja toteuttaessa huushollin lopputulos saattaisi lähennellä Peppi Pitkätossun Huvikumpua. Olen siis päättänyt pitäytyä kolmessa eri sävyssä (ainakin toistaiseksi) - eteisen osalta siinä keltaisessa ja valkoisessa, jonka sävy on Fårö (NSC S 0502-Y). Tätä samaa valkoista tuli myös makuuhuoneeseen ja tulee olohuoneeseenkin, mutta makkariin halusin sängyn vinokattonurkkaukseen hempeän tehosteseinän. Tehosteseinän väriksi uskalsin valita aika yltiöromanttisen hieman vanhan roosan sävyn Rosala (NCS S 2020-Y80R). Tota Rosalaa suunnittelin aiemmin jo rumpuhuoneeseen, mutta en vielä silloin ollut valmis niin rohkeaan vetoon, vaan päädyin kukkatapettien kaveriksi valkoiseen. Jälkeen päin ajateltuna Rosala olisi kyllä ollut parempi vaihtoehto sinnekin, onhan  vanhassa kukkatapetissa itsessään jo samaa sävyä. 

Makkarin ja portaikon lattioihin olen valinnut Virtasen Porstuan hiekkaisen sävyn Sandhamn (NSC S 1005-Y50R) ja kiiltävänä tietenkin. En tiedä olenko oikeassa, mutta ainakin uskon vahvasti, että koirien kynsien alla kiiltävä maali kestää paremmin kuin silkinhimmeä. Olen aiemminkin maininnut, ettei Virtasen Porstuan kiiltävään maaliin ole tullut vielä yhden yhtäkään naarmua koirien kynsistä ja se on mun mielestä jo pieni ihme. Uskallan vilpittömästi suositella Virtasen Porstuaa muihinkin koiratalouksiin, tiedän nimittäin kokemuksesta kuinka ikävää on joutua maalaamaan jo kertaalleen maalattuja lattioita uudestaan. Lattian maalaus on vaan aina niin iso rumba.

Kun makkarin lattia ja levytykset oli valmiita, maalasin ensin seinät. Seinistä tuli todella hempeitä ja tuskin maltoin odottaa lattian maalaamista ja sitä, miltä vaalean hiekkarannan väri lattioissa näyttäisi. Ennen kaikkea odotin miltä näyttäisi se kokonaisuus, jossa toivottavasti nukutaan rauhallisia yöunia melkein kuullen meren kohinan. 

 

Sillä tiedättekö - lattian sävy on juuri sellainen lämmin vaalea hiekka, jonka syvyyksiin tahtoisin upottaa varpaani. You know me - Thaimaanrannan maalarin. 

 

Makuuhuoneen värimaailmaa katsoessa tulee väkisinkin mieleen vaahtokarkit - ja lattian myötä myös ne Samuin rannat. Tänään löytyi aurinkokin yllättäen Taalintehtaan Kellarista.

Melkein kuin olisi kotona💙

Lattian maalaus on niin mukavaa, että siihen sopii hyvin lasi viiniä.

Lattia ensimmäisen ohennetun maalikerroksen jälkeen.

Ihana Virtasen maalin sävy Sandhamn.

Taalintehtaan Kellarista löytyi makkarin seinälle aurinko.