Ölmosin ranta - biitsillä ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen

Kun on viisi vuotta käytännössä asunut turkoosien vesien äärellä, keinunut kuumina päivinä aalloilla, kirmannut koirien kanssa lämpimiin tyrskyihin ja hengittänyt kosteata meri-ilmaa 24/7, rantaelämä on todellakin tallentunut selkäytimeen. Ja tiedättekö, suurin osa Samuin rannoista on vaan niin mykistävän kauniita, ettei ole tehnyt mieli lähteä Suomessa rikkomaan tuota muistikuvaa.

 

Ei me Samuillakaan varsinaisesti maattu rannalla aurinkoa ottamassa (paitsi vieraitten kanssa), me tehtiin biitseillä paljon muuta - otettiin miniloma huojuvissa rantaravintoloissa lounaan tai illallisen merkeissä, siivottiin rantoja, kaivettiin koirien kanssa rapuja hiekasta ja jopa tehtiin juniorin kouluun liittyviä liikuntatehtäviä. Rantajamit, rantamölkyt, rantapetanguet, rantatulishowt, rantakoulupäivät- uuh mitä muistoja!

 

Me kuulutaan rannoille ja meren äärelle. Me kuulutaan lämpöiseen - paratiisiin.

 

Ja täällä ollaan. On Kemiönsaarestakin toki tullut meille paratiisi, mutta että lähtisi vaikka ottamaan aurinkoa jollekin rannalle, ööö why? Siellä on kuitenkin kylmää...

Meidän ranta Samuilla, oijoijoi!

Ölmosin ranta

 

Kunnes me eräänä kauniina heinäkuun lopun päivänä pakattiin koirat autoon ja lähdettiin viettämään iltapäivää rannalle. Kyllähän Kemiönsaarella rantoja riittää ja äkkiä googlaamalla valittiin koirien rantapäiväkohteeksi kovasti kehuttu Västerbuktenin uimaranta, joka tunnetaan myös nimellä Ölmosin ranta. Sen verran valtava Kemiönsaari on, että tästä meidän tonteilta kertyi ajomatkaa puolisen tuntia, ja vähän siihen päälle vielä parit harhaan käännytyt risteykset. Mutta olipas kiva pitkästä aikaa viimein päästä upottamaan varvastossut rantahiekkaan.

Meidän koirat on elänyt aina jotenkin niin eristyksissä (Samuilla viidakossa ja nyt peltojen keskellä Kemiössä), että ne ei oikein hiffaa muitten elävien olentojen olemassaoloa. Jokainen vastaantuleva koira on mahdollinen uhka ja jokainen ulkopuolinen ihminen on otettava vakavasti - sillä mistä tuokin tuohon nyt tupsahti??? Pitäiskö reagoida jotenkin? Voisko joku neuvoa?

Ölmosin rannalta löytyi tätä kaikkea. Oli pikkuisia koiria ja sitten vähän isompiakin, yksi kyy viiletti rantapolulla ja ihmisiäkin enemmän kuin varmaan vuoteen on yhteensä nähty. Välillä olisi hauska päästä meidän hunsvottien pään sisään, siellä varmaan liikkuu kaikenmoista ihmetystä.

Kiva pieni poukama Ölmosin rannalla. Koirat tykkäs.

Hyvältä maistui kylmä siideri rannalla.

 

Ölmosin ranta on pitkä ja hieno. Rannan varsinainen pitkä osuus oli selkeästi se, mihin suurin osa ihmisistä asettui. Ranta on hiekkapohjainen ja matala, sekä hyvin kuulemma suojassa etelä -ja lounaistuulilta. Ranta on myös varustettu leikkipaikkavälineillä, ulkokäymälöillä, pukuhuoneilla sekä 25 metrin merkityllä kuntouintiradalla. Pyörätuolillakin pääsee hiekalle asetettua kumimattoa pitkin veteen. 

 

Varsinaisen "päärannan" lisäksi me kävimme katsomassa vieressä olevat kaksi rauhallisempaa poukamaa, joissa toisessa oli kaksi ihmistä, mutta siinä hieman kauemmassa poukamassa ei yhtäkään. Loistava poukama siis meille päästää koirat mereen. Voi sitä iloa! 

Aivan rantaviivan läheisyydessä menee kävelyreitti (polku), jota pitkin on helppo ulkoilla. Grillauspaikkoja löytyi ja moni olikin liikkeellä asuntovaunuilla tai telttojen kanssa. Kerrassaan oiva paikka retkeilyyn ja yöpymisiin. Se, että me eksyimme rannalle ensimmäistä kertaa vasta nyt, on ihan omaa saamattomuuttamme. Mutta kerta ei varmasti jää viimeiseksi, ensi kerralla on sitten eväätkin mukana.

 

Jos haluat nähdä upean uimarannan, se löytyy Kemiönsaaresta Ölmosista! Aurinkolasit päässä merivesikin näyttää lähes turkoosilta😁.

Ölmos on pitkä kiva ranta, hyvä lapsillekin.

Ja aika kivasti tuuleltakin suojassa.