Potti kotiin!

 

Uuh ja puuh - taputeltu on! 

Nimittäin jo pari kuukautta kestänyt Taalintehtaan frisbeegolf -radan (Kimito Island Discgolf) viikkokilpailurupeama, joka nyt sitten viime lauantaina huipentui Taalintehtaan avoimiin mestaruuskisoihin. Viikkokisat ja avoimet mestaruuskisat oli keskenään kuitenkin erillisiä kilpailuja, vaikka monet samat kisailijat osallistuivat molempiin. Niin myös me.

Viikkokisat pidettiin tiistai-iltaisin ja ainakin meidän aikanamme nämä viikkarit oli ensimmäiset laatuaan. Monilla muilla radoilla viikkareita pidetään (Västerbyssä ollaan itsekin oltu) ja mun mielestä Taalintehtaan viikkarit oli enemmän kuin tervetulleet. Se näkyi myös osallistujamäärissä, eikä pelkästään Kemiönsaarelaisten osuudessa, kisailijoita tuli nimittäin jopa Vantaalta asti, kuten hyvät frendimme Ira ja Harri. Meillä nyt on vain vajaan puolen tunnin matka kisoihin, mutta Vantaalta reissua taitaa kertyä parisen tuntia SUUNTAANSA - tätä se fribahulluus siis on. Toki Ira ja Harri yöpyi monesti meilläkin, mikä taas tarkoitti illanistujaisia ja ikimuistoisia hetkiä muutenkin. Ja tulihan ystävämme Petsku myös Trollshovdasta asti tunnin matkan jokaisiin kisoihin.

 

Mehän tarvitaan kohta mitalikaappi;)

 

Viikkokisoissa oli sarjat vain miehille ja junnuille, mutta Ira ja minä tiedettiin se. Kummallakaan ei siis ollut realistisia mahdollisuuksia kärkisijoille, mutta ei se meidän tahtia haitannut. Me kisattiin henkisesti toisiamme vastaan ja nautittiin mukavista kisoista koko sydämellämme (noh, kyllä turnausväsymys välillä painoi päälle, varsinkin kun osa viikkareista tuli vedettyä myös vähän kipeänäkin).

 

Viikkokisoista ei meidän porukalle herunut palkintoja. Paitsi tietenkin Iralle ja minulle😅 - olimmehan me viikkareitten ainoat naiset. Sillä kuten Kemiönsaaren herrasmiesporukka totesi, he ovat niin kilttejä että naiset palkitaan ehdottomasti, vaikkei meille omaa sarjaa ollutkaan. Ira otti siis viikkokisojen voiton puolella pisteellä, sen verran tiukka viikkojen rupeama meillä oli. Monien vaikeuksien jälkeen, hienoa venymistä Ira!

 

Viime lauantaina järkätyt Taalintehtaan vuosittaiset mestaruuskisat oli taas yhtä nastat, kuin ennenkin. Kaikkein parasta kisoissa on tietenkin se koko mahtava kisaporukka, joista iso osa pitää talkoovoimin Taalintehtaan radan huippukunnossa. Jos käyt pelaamassa Taalintehtaalla, saatat hyvinkin törmätä tähän porukkaan, joka kaivaa salaojia märillä väylillä ja selkä vääränä, raivaa risukkoa ja suhaa mönkijöillä kuka minnekin. Kiitos noille huipputyypeille erittäin hyvin hoidetusta radasta (jonka maine on muuten kiirinyt jo muuallekin Suomeen). Toivottavasti päästään vielä talkooporukkaan mukaan!

 

Mestaruuskisoissa oli siis sarjat miehille, naisille ja junnuille. Junnut heittivät vain yhden kierroksen (18 väylää), kun muu porukka joutui tarpomaan kaksi kierrosta (5,5 tuntia ja 36 väylää). Kun viime vuoden kisoissa meitä naisia oli kokonaista kaksi, tänä vuonna ryhmä kasvoi kolmeen. Minä saarelaisena, Ira Vantaalta ja Jessi Kauniaisista, eli ei nämä kisat pelkästään saarelaisten kisat ole. Kisan iäkkäin ja kaukaisin osallistuja tuli nimittäin koko matkan Göteborgista asti - ja heitti itsensä ansaitusti mitalleille.

Itse kun en ole mikään kokenut kisakävijä, niin korttien kokoonpanot jännittää aina. Eli pääseekö heittämään tutussa porukassa, vai joutuuko aivan tuntemattomien (ehkä jopa huippujen) kortille. Ja toisin kuin Taalintehtaan viikkokisoissa, joissa sai heittää tutussa porukassa, näissä mestaruuskisoissa pelaajat oli jaettu ainakin viikkokisojen menestysten perusteella, mutta joitain muitakin vaikuttavia tekijöitä saattoi olla. Onneksi me mimmit päästiin sentään heittämään yhdessä, eikä meidän kortille ängetty yhtäkään miespuolista huippufribaajaa. Ihan vaan omassa mimmiporukassa koko kisa, joka osoittautuikin aika tiukaksi väännöksi - hyvässä hengessä tietenkin.

 

Ensimmäisen kierroksen voitti Ira, minä olin kakkonen kolme pistettä jäljessä, ja viimeisenä Jessi, jolta kyllä heittämällä nähtiin komeimmat korin alle drivet. Toinen kierros meillä mimmeillä oli myös äärimmäisen tiukka, jonka taas vei yhdellä pisteellä Jessi, minä olin toinen ja Ira sitten perässä. Kun molempien kierroksien pisteet laskettiin yhteen, kokonaistuloksen voittaja olinkin yllättäen minä yhdellä pisteellä, Ira kakkonen ja Jessi sitten pronssilla. Ei siis mikään läpihuutojuttu - kuka tahansa meistä olisi voinut voittaa.

 

Palkintoa hakemaan

Ja kisan ainoa riikinkukko oli... ;)

Kivat palkinnot

 

Äijien kisan voitti (kuten palkintojen jakaja asian ilmaisi) "Stillmanin perhe korjasi koko potin"- eli Tomppa yhteistuloksella - 6, joka on kova tulos viikkokisojen paikoittaisen rämpimisen jälkeen. Fribailun suosiosta kertoo muuten aika hyvin se, että miesten voittajakolmikolla oli arviolta 20 vuoden ikäero aina seuraavaan. Ykkönen Tomppa, kakkonen ehkä 20 vuotta Tomppaa nuorempi ja pronssin otti taas noin 20 vuotta Tomppaa vanhempi kaveri. Frisbeegolf on siis aivan mielettömän huikea harrastus, joka ei juurikaan ikää katso. Joittenkin ratojen rankkuus voi toisinaan olla haastavaa erilaisista vaivoista kärsiville, mutta suurin osa meidän käymistä radoista on kyllä vedettävissä ikää katsomatta. 

Superkiitos järjestäjille jälleen kerran mukavista kisoista, joissa aina tuntee olevansa tervetullut. Itse sain palkinnoksi pari markkeria, kaksi kiekkoihin teipattavaa led-valoa (pimeän heittoja varten), ja sähköhammasharjan😁. 

 

Nastaa oli taas, vaikka sade välillä hätyyttelikin💛.

 

Ps. Yksi pieni huhu (varmuudesta ei vielä 100% tietoa), Taalintehtaan fribaradalle saadaan ehkä muutama väylä lisää. Jesh!!!

Ps2. Joulukuisia kinkkukisoja odotellessa.

Mukavat kisakaverit, moni kuvasta puuttuu.

Miesten parhaat.