Pattaya beach - not for me

 

 

 

OMB (oh my Buddha!).

 

Olen äärimmäisen harvoin tuntenut olevani NIIN vahvasti väärässä paikassa, kuin tällä kertaa Pattayalla. En ole aiemmin tarkkaan miettinyt miksi ei ole tullut koskaan lähdettyä Pattayalle, mutta enpä ole ollut väärässäkään sen pienen tuntuman kanssa, että en pitäisi siitä kuitenkaan. Ennakkoluuloja juu, mutta omalla kohdallani ne osuivat nyt oikeaan.

 

Mainittakoon tähän vielä sen verran, että esimerkiksi Jomtien beachillä me ei tällä kertaa ehditty käymään, eikä juuri muuallakaan, mutta istuttiin me sentään taksissa matkalla vähän rauhallisimmille seuduille. Sinne mihin Pattayan frisbeegolf -rata oli rakentunut. Se alue näytti oikein mukavan idylliseltä.

 

Mutta siis, Pattaya beachistä en tykännyt lainkaan.

 

Pattaya beach.

 

"Rakastavaisten tunneli"

 

Me valittiin majoituskohteeksi Pattayalta nimenomaan Pattaya beach. Voi siis hyvin olla, ettei esimerkiksi Jomtien olisi mennyt näin ihon alle, kuin nyt tämänkertainen valinta. En tietenkään odottanut Pattayalta paratiisirantoja, enkä edes rentoa saarimeininkiä, mutta on kyllä pakko todeta, että te jotka ette vielä ole käyneet Samuilla tai Phanganilla, käykää nyt ihmeessä. Sieltä sentään löytyy vielä paratiisiakin.

Minulle Pattaya näyttäytyi likaisena ja surullisena. Korona ja kaikki rajoitukset, sekä matkustelun hankaluus verottaa kohdetta varmasti, mutta en ehkä ollut varautunut näin ikäviin näkyihin. Enkä voi siis tietää onko Pattaya beachillä aina tuollaista, joten siksipä lukekaa tämä teksti tällä varauksella. Toivottavasti tuolla normaaleina aikoina on edes hieman positiivisempi pöhinä.

Me yövyttiin neljä yötä Page 10 -hotellissa, joka oli oikein mainio. Ystävämme Matti on yöpynyt siellä aiemminkin ja pystyi suosittelemaan hotellia, ja siksipä me valittiin se. 38 neliön huone oli riittävän iso kahdelle ja viihtyisäkin, kylpyamme tuli testatuksi ja suihkussa riitti painetta (mikä ei muuten ole itsestään selvyys Thaimaassa). Reilun 30 euron vuorokausihinnalla sai huoneen lisäksi niin valtavan aamiaisen kahdelle kuin vaan pystyi syömään, käyttöoikeuden hotellin kuntosaliin, samoin kuin hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle. Voi olla että vieraitten vähyyden takia katolla olevassa Sky barissa ei kuitenkaan tällä kertaa ollut henkilökuntaa paikalla, mutta baarin puhelimella pystyi hoitamaan tilaukset näppärästi katollekin. 

 

Page 10 -hotellin kattoterassi

 

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että Samuilla on todella kauniita rantoja, ja nyt Pattaya beachin nähneenä, tämä vain vahvistui. Olin toki tietoinen ettei Pattayan merivesi ole aivan puhtaimmasta päästä, ja vaikka Pattaya beach olikin nyt jollain tavalla "ihan siisti", en olisi voinut viihtyä siellä edes puolta tuntia. Samui on näemmä tehnyt musta kermaperseen, eikä tällöin mikä tahansa ranta käy.

 

Me ei siis vietetty päiviä rannalla, sillä mikäli ei oltu liikenteessä, viihdyttiin hotellin kattouima-altaalla. Muutenkaan Pattaya ei tuntunut tarjoavan meille mitään järkevää tekemistä, joten kun ei oltu fribailemassa, otettiin mahdollisimman chillisti ja ladattiin akkuja kotiin paluuseen. Page 10 -hotelli sijaitsi kyllä mainiolla paikalla, aivan Central Festivalin ja Pattayan Night marketin vieressä ja ehkä pari sataa metriä tuosta masentavasta rannasta. Me käytiin visiitillä sekä Centralissa, että Night Marketissa, vaikka saalis tällä kertaa jäikin vähän laihaksi. Yhdet haaremihousut löysin itselleni ja parit tyynynpäälliset kotiinkin, mutta siinäpä se. Aika paljon oli kauppapaikkoja tyhjinä näissä molemmissa paikoissa, mutta se tuntuu näinä aikoina olevan normaalia, vaikkakin surullista.

 

Oltiin me onneksi me ehditty käydä tonkimassa Nathonin pikkuruisessa tukkukaupassa, muuten matkalaukkuihin olisi jäänyt syntisen paljon tyhjää tilaa. Eihän Thaimaasta nyt sentään tyhjin käsin voi Suomeen palata.

Pattaya beachin Night Market.

Yksi nasta ruokapaikka me kuitenkin rantakadulta löydettiin, ja siellä sitten vietimmekin iltaa muutamaan otteeseen. Kamikaze Steak & Cafe oli nasta paikka pelkästään hauskojen ja hulluttelevien tarjoilijoitten takia, mutta sai sieltä lähes varmuudella ehkä maailman isoimpia hampurilaisia. Muutenkin ruokalista oli kattava (ehkä jopa turhankin), ja vaikkei ravintola mitään gourmet -elämyksiä tarjonnutkaan, niin kyllä niillä annoksialla nälkää sai siirrettyksi melkein vuorokaudella.  

 

Rehellisyyden nimissä me ei nähty Pattayasta juuri mitään, mutta enimmäkseen se johtui varmaan siitä, ettei enempää huvittanut nähdäkään. Oli jotenkin vain liikaa kävellä iltaisin sen rantakadulla istuvan naisen ohi, joka teräaseella kaapi sääriään syville avohaavoille. Tai seurata aamiaisella liian pienissä kengissä hyppivää ladyboyta, kenelle tie ei riittänyt ja jonka hypyt oli sen verran vauhdikkaita, ettei sellaista rytmiä pelkän viinan voimalla ruokita. Tai katsella illalliselle mennessä niitä lukuisia maskinaamaisia maksullisia naisoletettuja pitkin rantaviivaa - ei ei ei.

Helmikuussa 2022 Pattaya beach oli raskas.

 

Kamikazen annosten koossa riitti, Matillekin :)

Siinäpä se, maailman ehkä toiseksi suurin hampurilainen.

Löytyi sieltä onneksi myös vähän romanttisempiakin ravintoloita.