Koh Samui 2022 - miltä nyt tuntuu?

 

 

Tätä moni teistä on odottanut ja pyytänyt - miltä näin lähes kolmen vuoden jälkeen paluu Samuille siis tuntui?

Palattiinko "kotiin", vai kenties tuntemattomaan?

Vieläkö me palataan Samuille?

Ja ennemminkin, halutaanko me vielä muuttaa sinne?

 

Ihana Thaimaan reissu<3

 

Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?

Valtavia kysymyksiä, meillekin

Yksi asia on satavarma, me palataan Samuille. 

 

Ainakin silloin tällöin, vähintään kerran vielä. 

Samui on kaunis saari. Vaikka monin paikoin oli vielä kuollutta ja vähän kolhiintunuttakin, ne tärkeimmät saarifibat oli tallella. Elämä ja syke tuntui toki vielä pysähtyneeltä, mutta toisaalta kaikki se liika turistisähinä - ei me sitä koskaan kaivattukaan. 

Suurista suunnitelmista huolimatta, me ei sittenkään ehditty Phanganille, ja se harmittaa älyttömästi. Jäi tapaamatta ystävät Moikku ja Oikku -meidän Phanganin tukikohta ja tärkeä koirien hoivakoti. Mä kuvittelen muuten vahvasti, että Phangan on säästynyt koronavaurioilta Samuita kevyemmin, sillä lukuunottamatta Fullmoon -partyjen tuomaa hulabaloo -mainetta, Phanganilla rauhallista ja normaalia elämää on ehkäpä enemmän kuin Samuilla. Ravintolat ja muut ovat epäilemättä kärsineet yhtälailla turistikadosta, mutta toisaalta siellä vastaavasti asuu ja elää sitä paikallista normielämää monikin ulkomaalainen. Tuohon paratiisiin voisi toisaalta itsekin eläköityä, mutta onneksi sen aika ei ole vielä.

 

Ensi kerralla sitten Moikku ja Oikku! Niin ja Phanganin jamit ja Mikko ja moni muu. 

Nähdään ensi kerralla Oikku ja Moikku!

Ystävät

Meillä on niin syvästi rakkaita paikallisia ystäviä, että lähteminen oli taas suorastaan raastavaa. Rakas ystävämme Sopa (Stop@Sopa -ravintola), on onneksi joten kuten selvinnyt pahimmista koronavaurioista ja on pystynyt pitämään ravintolansa. Asiakkaitahan ei vieläkään ollut aivan tarpeeksi, mutta me kokoonnuimme ystäväporukalla sinne useampina iltoina. Syötiin, juotiin, musisoitiin ja räkätettiin mahat kippurassa ihan älyttömiä juttuja. Sillä kaiken paskankin keskellä on parempi edes hetkeksi unohtaa vastoinkäymiset. 

 

Thaimaalaisten vieraanvaraisuus on NIIIIN ikimuistoista ja mieltä lämmittävää, ettei ehkä parempaa voi olla. Meidät kutsuttiin muun muassa viettämään Sopan siskon syntymäpäiviä Sopa -ravintolaan niin, ettei paikalla ollut meidän lisäksi kuin yksi "länkkäri" ja hänkin hyvä ystävämme. Ruokalajeja oli lukuisia ja koska meillä ei ollut käsitystä miten kaikkia kuuluisia valmistaa ja suuhunsa lopulta tunkea, opastus saatiin siinä samalla. 

 

Todella todella sydämellistä ja miellyttävää - kiitos Sopa ja kumppanit. 

 

We 💖 You.

 

Sopa ja Tomppa musisoi aina kuin vain mahdollista.

 

Rock Turussa meidän kanssa.

Sopan siskon synttäribileet.

Yhtä rakas ystävämme Rock (Sopan siskon aviomies), joka kuten tiedätte kävi Paraisilla luonamme joitakin vuosia sitten, oli hänkin oma auttavainen ja ihana itsensä. Vaikka varmasti on ollut taloudellisesti vaikeata ja huolestuttavaa, thaimaalainen säilyttää aina kasvonsa. Negatiivisista asioista ei juurikaan puhuta, vaan pyritään keskittymään siihen kuinka ongelmista selvitään. Pakko sanoa, että monilla meistä tavallaan helpommista kulttuureista tulevilla olisi näissä asioissa paljon oppimista. 

 

Kiitos kiitos Rock ja Jinda aivan kaikesta💖. Olette kultaakin kalliimpia.

Sopaa ja Rockia ajatellen tuntui melkein, että jätti oman perheensä palatessaan Suomeen. "Koti on siellä missä sydän on" sanotaan, ja me sanotaan että meidän sydämet on aina siellä heidän luonaan. 

 

Sitten vielä Beck ja Jukka, sekä kaikki tuolla asuvat fribakaverit - tajuttoman ikävähän teitä tulee. Mikäli Venäjä ei ala liikaa hihhuloimaan tuossa naapurissa, me varmasti nähdään kesällä!

Summa summarum

Mä en tiedä. 

 

Toisaalta ehdottomasti tuntui, että me palattiin kotiin. 

 

Toisaalta taas kolmessa vuodessa on jo sen verran irtaantunut vanhasta, ettei päässyt aivan siihen samaan mitä oli ennen vuotta 2019. Kotia siellä ei ollut, vaan vietimme kuukauden kuten kuka tahansa turisti. Sellaisesta ei mitenkään pysty saamaan samaa fiilistä kuin silloin ennen, ja jotenkin jäin kaipaamaan niitä kokkailuja viidakkotalon terassilla, juniorin fudistreenejä ja koulua, koirien vesiputousretkiä ja rantapäiviä. Ja kaikkia niitä lomalaisia Suomesta ja maailmalta, jotka kävivät meitä moikkaamassa. 

 

Uuh tuoretorit, extempore rantalounaat, Boat barin jamit, rantasiivoukset, kaikki markkinat ja kissanristiäiset, moposeikkailut vuorilla, uima-allasjumpat ja hikiset lenkit, OMB...

I miss all that!

Jotain jäi nyt kuitenkin puuttumaan, siksi mä en tiedä.

Palatako vielä kerran pysyvästi, vai ei?

En tiedä.

Yksi asia on kuitenkin varma, ensi talvi vietetään muualla kuin Suomessa. Ihan koko talvi, ellei taivas putoa niskaan. Kolme talvea on nyt kärvistelty täällä ja kiroiltu enemmän kuin laki sallii - no more.

Me avataan siis joku päivä tuo maailman kartta eteen ja lähdetään tuumailemaan. Ehkä se siitä selkiää...

Ps. Seuraavaksi palataan viimein tänne Suomen kamaralle ja näihin kuulumisiin. 

 

Pus.

Tree Bridge Coffee viidakkotalon naapurissa.

Aamulenkit silloin viidakkotalolla.

Samui Samui Samui, what to do?

Hiljainen oli Samuin lentokenttä helmikuussa 2022.