Paluu saakelin pitkään talveen

 

 

Kun me kaikkien koronasäätöjen jälkeen päästiin vihdoin kaksi viikkoa aiottua myöhemmin aloittamaan Samuin reissu, luotettiin kevään sulattaneen kaikki lumet Kemiöstä helmikuun loppuun mennessä. Toisinhan siinä kävi. 

 

Saakelin pitkä talvi jatkui ja lunta oli hemmetin paljon enemmän, kuin reissuun lähtiessä. Tai oikeammin, koko meidän piha-alue oli kuorrutettu 30 senttisellä jäälautalla, joka oli reunoistaan tiukasti kiinni ympäröivissä pelloissa. Samuin värikylläisyyden jälkeen valkoinen väri tuntui HELVETIN MASENTAVALTA. Onneksi ilmat itsessään oli kahden ensimmäisen viikon aikana mainiot - aurinko paistoi ja vähän jo lämmittikin. Lämpömittari kannettiin pihalle ja sitä seurattiin silmä kovana.

Vaikka nättiä onkin, odotettiin vähän keväisempiä kelejä.

Jäätä silmänkantamattomiin...

Mutta jäälautta, se ei vaan sulanut. Viikon mä jaksoin lautan päällä luistella autoon, koiralenkeille ja saunaan (monet lipatkin tuli vedettyä), kunnes meni hermot. Ja koska järkevämpääkään tekemistä ei mukamas ollut, tartuin pistolapioon ja vietin aurinkoiset päivät hakaten jäälautasta pieniä siivuja kerrallaan irti. Olihan se aivan älyvapaata hommaa (josta Tomppa monta kertaa päätään pudistellen muistuttikin), mutta jos luonto ei millään meinata selvitä yksin, blondi kyllä keksii keinot.

Jossain kohtaa Tomppakin viimein menetti hermonsa, ja sitten meitä heiluikin kaksi hölmöläistä lapion varressa. Te taisitte kuitenkin jo tietää miten tämä homma päättyi... kun piha oli lähes puhdas jäästä ja vihreä sammal toi toiveen keväästä, saatiin sitä helvetin valkoista monta kymmentä senttiä lisää. Sen jälkeen ei olla lapioihin koskettu.

 

Viimeisiä jäälauttoja viedään, kunnes saatiin taas lunta.

Ei meinaa talvi luovuttaa...

 

Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen naapureittenkin mukaan, sillä näin pitkään kestänyttä lumihelvettiä-iloittelua ei ole kuulemma vuosiin nähty. Itse hämmästelin jään määrää ja mielestäni tätä talvea pitäisikin kutsua jäätalveksi. Onneksi jäät on jo sulaneet, vaikka pari sinnikästä lauttaa pihalla vielä irvisteleekin. Varjoisimmat peltojen reunat on niinikään jäälauttoina, mutta suurin osa metsistä on jo hyvinkin keväisiä. 

Vuosi sitten olin keväässä jo maaliskuun alussa, siis siinä pöljien keväässä, ja lunta tuli tupaan sen jälkeen vielä monta kertaa. Tänä vuonna en ole päässyt kevään makuun oikein missään vaiheessa ja talvisempia vaatteita on roudattu yläkerran vaatehuoneeseen ja takaisin ties kuinka monta kertaa. Säätiedotukset lähinnä masentaa, ja jos olisi asuntovaunu, startattaisiin varmasti alta aikayksikön kohti Portugalin hiekkarantoja. Ehkä ihan hyvä ettei vaunua ole, eikä liikaa rahaakaan, niin ei ihan heti tule heräteostettuakaan sellaista.

Onneksi sentään peipot, mustarastaat, keltasirkut, töyhtöhyypät, joutsenet, västäräkit ja kymmenet kurjet hääräävät tontilla luvaten edes jonkinmoista kesää. Sammakkomies ehti ennustaa tälle vuodelle oikein kaikkien aikojen kesää, kun taas meteorologit päätyivät heittämään kylmää rättiä naamalle. Nyt ollaan sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sammakot järkkää tuon ensimmäisen vaihtoehdon keinolla millä hyvänsä meille talveen kyllästyneille.

Ollaanko siellä samoilla linjoilla?

Jäät tunkeutui kattotiilienkin alle, joten verstaan katto on vuotanut.

Talveen kuuluu myös puitten kaato.

Onneksi Pauliina toi keväisen kranssin oveen<3