Kemiönsaaren kuulumiset - osa 1

Terveisiä syksyiseltä Kemiönsaarelta!

Elokuu oli ja meni, ja mikäli multa kysytään, niin hippasen turhan nopeasti. Kesän viimeinen kuukausi voisi puolestani jatkua vaikka seuraava puoli vuotta, mutta eihän se niin mene. Syksy tuli, vaikka kuinka taisteli vastaan.

 

Mulla on jo muutamana pimeänä iltana ollut kirjoittelufiilis, vaan enpä sitten kuitenkaan ole ehtinyt - koska elämä. Samuilta on tulossa toivottavasti ihan piankin juttua Mr. Becksiltä, mutta niitä postauksia odotellessa sytytin takkaan tulet, otin kaveriksi lasin viiniä ja sijoittelin sormenpäät näppäimille. Ehkä nyt on jo aika...

Siellä se meidän tölli kurkkii.

Lyhyesti - Samuilla on kaikki hyvin (ihan varmasti ennemminkin loistavasti), kuten myös täällä Kemiössä. Samuin kuulumisista (mm. Chawengin avautunut (yö)elämä, cannabiksen vapautuminen, ja mitä ikinä muuta onkaan luvassa...) Beck avautuu tässä lähiaikoina, kannattanee siis pysyä kuulolla. Vähintäänkin, jos on Samuin suunnille reissua suunnitelmissa (ja meillähän muuten on, Nigelin ja Daven fribakisoja ei voi näköjään mitenkään jättää välistä😅).

 

Samuin uutisia siis piakkoin, niitä odotellessa voi käydä vilaisemassa Koh Samuin suomalaiset FB- ryhmää, sinne edes silloin tällöin ilmaantuu jotain mainittavia asioita Samuilta. Mr. Beck on ryhmän pääylläpitäjä ja minä vaan orja, etenkin kun Becksin sometauko tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Mutta valtaosa Samuin/Thaimaan uutisista ryhmään kiertää nyt minun kautta. (Oi varjele, oishan tässä muutakin...)

 

Kohta tuokin vaahtera on upea kaikessa punaisuudessaan.

 

Kemiönsaaren fribaelämä

...kuten vaikka vanhat ikkunat, ja ihan jäätävä määrä Kemiönsaaren frisbeegolf -kisoja. Toukokuun alussa täällä ollaan nimittäin aloitettu Taalintehtaan viikkokisat, jotka nyt sitten vihdoin ja viimein syyskuun puolessa välissä loppuivat. Viisi aikamoista kuukautta siis, mutta hitto vieköön miten on ollut hauskaa! Mun on pakko kehua Kemiönsaari lähes maasta taivaaseen, eikä vähiten kaikkien näitten uskomattoman ihanien ihmisten takia. Tyypit todellakin rokkaa!

Kun viiden kuukauden kisaruljanssi saatiin viimein päätökseen, olikin muutaman päivän päästä vuorossa Kemiönsaaren kolmen radan kisat. Lähes 12 tuntia kiekonheittoa, välillä lämpöisessä auringonpaisteessa ja sitten taas hyytävässä kaatosateessa. Nyt - mikäli lukijoissa löytyy fribailijoita - kannattaa ehdottomasti visiteerata näissä maisemissa, sillä meillä on täällä jo kolme frisbeegolf -rataa. Aikamoista etten sanoisi, näinkin "pienessä" kesäkylässä. Kemiönsaaressa on kyllä elämää läpi vuoden, vaikkei täällä peltojen perällä sysimustassa syyssäässä aina uskoisikaan.

 

Västanfjärdin radan kisaosuu, meidän tiimi.

 

Mutta siis, Västanfjärdiin avattiin tänä kesänä uusi 18 -väyläinen, suht nopea rata melko lyhyine väylineen, sen lisäksi Amos Parkin 18 -väyläinen fribarata aivan Kemiön keskustassa on sekin viimein hyvä. Amos Park on kyllä melko pitkä rata, koska pelkästään osassa siirtymisistä saa kantaa reppua jos jonkinmoisen matkan. Amos on kuitenkin viimein oikein timmi ja aika haastavakin, sen sijaan Västanfjärd jättää mut edelleen vähän kylmäksi. Siellä olisi mielestäni paikallaan ainakin pienimuotoinen viimeistelyshow väyläopasteineen, ettei valtaosaa heitoista tarttisi operoida ryteiköstä. No, osaajat osaa, me muut rämmitään😅.

Taalintehtaan fribarata sen sijaan on aina vaan mun suosikki ja tälläkin hetkellä paljon parempi kuin esimerkiksi vuosi sitten. Valtava kiitos siitä kuuluu lähettää tuolle paikalliselle porukalle, joka näkee oikeasti vaivaa radan viihtyvyyden ja toimivuuden suhteen. Ehdottomasti hatunnoston paikka koko ryhmälle! Taalintehtaalla on todella ilo heittää.

 

Kolmen radan kisojen palkintojen jakoa.

 

Entäs muuta sitten?

Olen palannut taas opiskelemaan vähän lisää vanhojen ikkunoitten restaurointia. Mä pidän tosta hommasta, sillä aina vaan jaksaa ihastuttaa vanhojen maalinrepaleitten alta löytyvä kaunis puu. Ja onhan se nyt vaan todella nautinnollista laittaa paikoilleen omin käsin restauroidut ikkunat. Koko rakennuksen ilme ikään kuin freesaantuu.

Töitäkin ollaan viime kuukausina tehty melko paljon, vaikka kaikki raha tuntuu eksyvän aina jonkun muun tilille. Verstaalle ei tilata uutta kattoa tänä(KÄÄN) vuonna, mutta toisaalta ei se vanha nyt niin paha olekaan, että olisi aivan pakko. Illanistujaisia ja juhlia meillä on vietetty tänä kesänä huolestuttavan vähän. Pauliina vaihtoi työpaikkaa tänne Kemiöön ja nyt on ollut haastavaa sovitella yhteen mm. Pauliinan, Tompan ja työnjohtajan vapaapäiviä. Lapsuuden ystävät Ira ja Harri ovat käyneet täällä välillä kisoissa ja sitten ollaan toki vietetty iltoja yhdessä, mutta melko hiljaista on silläkin saralla ollut. 

 

Tästäkin verannan ikkunasta tulee vielä hieno!

Valmista ikkunaa.

 

Junioreilla oli näemmä pitkä (ja kivinenkin) kesä, eikä auton nokka ole osoittanut Kemiönsaareen päin pitkään aikaan. Onneksi systerin ja perheen puolen vuoden Euroopan visiitti toi heidät aina välillä Suomeenkin, ja ollaan päästy nauttimaan helteisistä viikoista heidän kanssaan Sastamalassa. Nuo ikimuistoiset hetket on olleet ehdottomasti parasta kesässä. Nyt on ikävä hiipinyt rinnuksiin, kun tyypit palasi viimein takaisin Hongkongin kotiinsa. Toivottavasti alustavat suunnitelmat talven Samuin tapaamisesta onnistuu, ettei tarvitse odottaa tapaamista taas seuraavaan kesään.

Kurjet on häipyneet - se on syksy nyt. Yksi hanhilauma pelloilla ei osaa vieläkään päättää lähteäkö vai ei, ehkäpä jollain heistä on viisumin kanssa ongelmia, kuten meillä aina välillä Samui -vuosina. 

Arvatkaas muuten mitä? Me ollaan taas siinä tilanteessa missä ollaan jokainen vuosi päätetty olla olematta. Suomessa taas tämäkin talvi? Uuh, shit...

Palaamisiin ihanat!

Ps. Sarjahuijarin uhrit osa 2 on tulossa, kunhan Tomppa taas töiltään ehtii.

Taimistolla töissä, Salsa ja Boo vahtii selustaa.