Tällä hetkellä meidän piti istua koneessa, mutta universumi päätti vaihteeksi heittää kapuloita rattaisiin. Vaikka v#tuttaa aivan suunnattomasti, en jaksa yllättyä enää mistään.
Mä olen niin helvetin väsynyt tähän koronafarssiin.
Lennot oli maksettu ja ehdittiin jopa chekata itsemme lennoille (ok, saatiin vähän paskat istumapaikat, mutta siitä olisi selvitty). Hotellit oli maksettu. Thaimaan pään koronatestit oli maksettu, puhumattakaan näistä älyttömän hintaisista kotimaan testeistä. Laukut oli melkein vimosen päälle pakattuina, mitä ei meidän perheessä tapahdu koskaan. Tuon tyyppiset hommat tehdään meillä perinteisesti viimeisenä yönä ennen reissua, mutta tällä kertaa hinku matkalle oli tavattoman kova.
Oltiin tehty kotitestejä ja vältelty ihmisiä. Joka paikassa maski päässä ja vilpittömästi aivan minimaalisen vähän tempoilua pihapiirin ulkopuolella. Ja silti...
Se saamarin koronatesti ihanassa Suomen Raisiossa (anteeksi Raisio) näytti positiivista! KYLLÄ, positiivista.
 |
| Mun on enää vaikea luottaa näihin testeihin. |
Ja oikeastaan huonoista vaihtoehdoista se kaikkein paskin vaihtoehto napsahti meille - vain toinen meistä on positiivinen ja nyt toinen joutuu taas jännittämään. Sillä, meillä on vielä kaksi viikkoa aikaa päästä lähtemään, jotta ehditään Samuin fribakisoihin, joka oli meidän päätarkoitus tällä retkellä. Siinä sivussa olisi toki nautittu Samuin hiljaisista rannoista ja rakkaista frendeistä sydämemme kyllyydestä.
Koska Tomppa sai positiivisen testituloksen, hän pääsee turvallisesti luikkimaan Thaimaan testeistä sairastetun todistuksen ansiosta. Minä taas otan sen riskin, että testit Samuilla näyttää positiivista ja joudun johonkin manalaan kärsimään tuomiotani. Jos meillä molemmilla olisi ollut positiivinen tulos, reissu tästä eteenpäin olisi melkein kuin normireissu, ilman sen suurempia stressitekijöitä. Lukuunottamatta tietenkin tuntien aherrusta kaikkien Thailand Passien ja testien ja hotellivarausten parissa. Sitä hommaa piisaa taas.
Me oltiin satavarmoja, että täällä poukkoilevan kylätien perällä meillä olisi ollut paras mahdollisuus selvitä puhtain paperein, mutta ei sekään mennyt niin. Uuh miten väsynyttä touhua.
Tomppa on täysin oireeton. Minä tietenkin tässä kuvittelen nyt itselleni kaikki mahdottomatkin koronaoireet ja menen huomenna uudestaan testiin. Ja tällä kertaa todellakin toivon, että testitulos on viimein positiivinen. Täysin hullua, mutta se olisi parasta meidän kannalta.
 |
| Ainakaan kotitesteihin ei kannata luottaa. |
Sen sijaan että nyt istuttaisiin koneessa kohti toivottua irtiottoa, me luistellaan näillä peilijäisillä kyläteillä koirien kanssa. Ja jatketaan loputonta remppaa. Ja treenataan kisoihin, joihin ei ehkä kuitenkaan päästä. Olisihan tuossa lisäksi muutama vahinkoilmoituskin tehtäväksi vakuutusyhtiölle, joka ei kuitenkaan ehkä korvaa mitään.
Miten valmista kaikki olikaan, ja nyt me aloitetaan koko rumba uudestaan.
Jos jotain hyvää kuitenkin, niin koirat on onnellisia meidän seurasta tietämättä yhtään mitään menneistä ongelmista.
Ps. Kyllähän tähän postaukseen oli jo tarkoitus laittaa palmun kuvia, mutta pitäkää peukkuja että vielä tämän kuun puolella se onnistuu.
 |
| Jatketaan siis treenaamista... |
 |
| ja remppaamista. |
 |
| Mä kaipaan pois täältä! |
