Matkavuosi 2023 kuvina

 

 

Niin se menee, vuosi 2023 alkaa olemaan lopuillaan. Normaalisti voisi sanoa, että niin myös vuoden 2023 matkat, mutta koska ollaan nyt tien päällä, meidän osalta tämän vuoden matkat jatkuu vielä pari päivää.

 

Bongasin Matkalla lähelle tai kauas -blogista hauskan idean matkavuoden yhteenvetoon kuvallisessa muodossa, joten tässäpä teille oma versioni aiheesta. Eli Thaimaanrannan maalareitten matkavuosi 2023 kuvina, olkaatten hyvät:

 

1. Paras matkakuva

 

Meidän vuosittaisella mökkireissulla Sastamalaan, Tomppa onnistui nappaamaan näin upean kuvan kummipojasta ja systerin miehestä. Tässä kuvassa on ihan loistava fiilis, eikö vain?

 

 

2. Suurkaupungin lumoissa

 

Ensimmäistä kertaa elämässäni Barcelonassa, ja olihan se aivan liian lyhyt visiitti. Todella paljon jäi vielä hampaankoloon, ja vaikka olen käynyt jo toisenkin kerran tänä vuonna Barcelonassa, on ihan pakko palata vielä uudelleen. Mun Barcelonan ja Gironan pikavisiitistä voi lukaista täältä.

 

 

3. Paras rantalomakuva

 

Ko Samuin rannat on mun kotirantoja, sille ei nyt vaan voi mitään. Vaikka mm. Espanjassa on ollut uskomattoman hienoja rantoja, mun varpaat kaipaa aina vaan kaivautumista Samuin rantahietikkoon.

 

 

4. Vuoden lempikaupunkini

 

Mä pohdin tätä pitkään, ja voi hyvin olla ettei Chipiona olisi saanut tätä titteliä, mikäli olisin ehtinyt tutustumaan paremmin esim. Barcelonaan tai Milanoon. Chipionaan ollaan jumiuduttu jo viideksi päiväksi, eli kiva on. Ja sitä paitsi, Chipionassa on upein ikinä koskaan näkemäni frisbeegolf -kenttä. Kuva on Chipionan hiljaisilta kujilta, mutta kyllä täällä näin off -seasonillakin mukava kuhina käy (paitsi siestan aikana).

 

5. Entäs kylä sitten?

 

Pohdin mä tätäkin jonkun aikaa, eikä ollut helppo valinta, varsinkin kun tänä vuonna näitä uusia kyliä on tullut bongatuksi aivan järjetön määrä. Silti kaikkien uusien kylien sijaan ykköspalkinnon vei meidän Samuin kotikylä Maenam. Kuva tältä vuodelta vaijeriliukupaikasta Tree Bridge Coffee. Olen muuten kirjoittanut tosta paikasta jo vuosia sitten, lue vaikka täältä.

 

 

6. Matkayllättäjä

 

Tämän vuoden matkayllättäjä on ehdottomasti lapsuuden paras ystäväni Mallu, joka yllättäen ilmoitti tulevansa kumppaninsa kanssa Espanjaan matkiksella. Me ollaan Mallun kanssa nähty ehkä 15 vuotta sitten viimeksi, niin ei ollut epäilystäkään etteikö Bandyn keula suuntaisi sinne missä Mallu ja Tiina ovat. Treffattiin siis Almeriassa parin päivän ajan, ja oli kyllä aivan mahtavaa. Kiitos Mallu & Tiina upeasta yllätyksestä💜

7. Kuva yläilmoista

 

On joka kerta yhtä ihana saapua Samuille, ja varsinkin jos jo koneessa näyttää näin hienolta. Kuva tammikuulta 2023.

 

 

8. Paras matkahetki

 

Olihan se nyt selkeästi se hetki, kun kauan etsitty ja Ruotsista viimein hankittu "Bandy" starttasi meidän pihalta kohti Euroopan suuria seikkailuja. Ei ollut ihan helppo rupeama ei, lue vaikka täältä.

 

 

9. Huonoin matkahetki 

Kauan odotettu kisareissu Samuille oli niin ihana kuin vaan olla voi, mutta siltikin jättäisin mielelläni pois sen ruokamyrkytyksen, jonka sain ensimmäisen kisaviikonlopun päätteeksi. Eka kisapäivä Samui Swineissa tuli vedettyä kaameassa kuumehorkassa, mutta kesken ei voinut jättää, muuten ei olisi saanut kisata seuraavinakaan päivinä. Olihan sekin toki kokemus muistojen suureen arkkuun, mutta sen voisin jättää pois. Voit lukaista kokemuksesta täältä.

 

 

10. Paras Camping -alue (koska en ole yöpynyt hotelleissa)

Muutamissa oikein nastoissa Camping -mestoissa ollaan oltu tämän Euroopan roadtripin aikana, mutta näistä kaikista voiton vei kuitenkin Camping Osuna Madridissa. Vaikka yhden yön sateitten jälkeen jouduttiinkin vaihtamaan slottia, ja vaikka oli kylmä sun muuta, alue oli tosi viihtyisä. Oikeasti lämpimät suihkut, mukava henkilökunta, ravintoloita sun muita, siis yksinkertaisesti superkiva. En ehtinyt näköjään ottamaan yhtäkään kuvaa alueelta, joten tässä kuvassa syy, miksi Madridiin ylipäänsä mentiin. Elikä Madrid Masters -fribakisa, ja kuvassa Tompan lisäksi kisojen TD Robert Abel.

 

 

11. Eksoottisin kohde

No sehän on tietenkin Koh Samui, vaikkei se meille mitään uutta ja yllättävää enää olekaan. Sen eksoottisemmassa paikassa ei tänä vuonna kuitenkaan olla käyty (ellei sitten Mijaksen frisbeegolf -kenttää kaikkine vuorineen lasketa mukaan😂). Kuva siis Samuilta, tarkemmin tämän vuoden fribareissusta ja Team Finlandista. Hienoja hetkiä.

 

12. Paras ruokapaikka

Tämän vuoden paras ruokapaikka on ehdottomasti ollut Samuilla, blogin vieraskynäilijän ja rakkaan Mr. Becksin rantakämpällä. Beck on asunut aikoinaan myös Italiassa, josta on sitten tarttunut matkaan aivan taivaallisia pastareseptejä. Sikaria polttava pastakokki, pretty cool...

 

 

13. Vuoden kesäkuva

Mulle vuoden kohokohta on aina se, kun päästään systerin perheen mökille Sastamalaan. Kun tyypit asuu Hongkongissa, me nähdään aivan liian harvoin. Tänä syksynä nähtiin muuten Espanjassakin, eli aina kun vaan mahdollista, me pyritään risteyttämään reissumme niin, että törmätään jossakin💗.

 

 

14. Auringonlasku/ -nousu

Toi oli nätti. Kuva on otettu ehkä tähän astisista puskaparkeista miellyttävimmästä, eli Play de las Tres Piedras -rannalta (Chipione). Meidän Bandy -koti oli pari yötä parkissa tämän "laiturin" päässä. Oh la laa!

 

 

15. Paras lentokonekuva

Noh, tämä kuvahan ei ole kummoinenkaan, mutta on näköjään ainoa lentokonekuva tälle vuodelle. Kävin moikkaamassa systeriä Girona/Barcelona -akselilla syksyllä, ja kuva on otettu ennen lentoa takaisin Suomeen. Lento oli muuten pari tuntia myöhässä, mutta ei niin paha ollenkaan, kuin viikko oman lähtöni jälkeen tapahtunut lennon peruuntuminen, mistä kirjoitettiin sitten iltapäivälehdissäkin.

 

 

16. Luontokuva

Suomessakin saariston väkkärämännyt on komeita kuin mitkä, mutta nämä Calella de Palafrugellin männyt ne vasta vänkyräsäärisiä olikin.

 

 

17. Vuoden risteily

Hah hah, tää risteily oli ihan paras! En ole laivoilla käynyt, mutta Tarifassa camping -alueella kaikki asiakkaat joutui käyttämään tällaista surffilautojen päälle rakennettua lauttaa, mikäli halusi ylittää rannalle vievän joen - viereinen silta kun oli romahtanut. Kyllä mä edelleenkin ihmettelen, että saatiin meidän koiratkin taipumaan moiseen seikkailuun😅. (Kuva on kyllä erittäin huonolaatuinen, koska se on kaapattu videosta).

 

18. Kauimpana kotoa

Mehän lennettiin Samuilta Suomeen Singaporen kautta, ja vietettiin kentällä jopa 10 tuntia, joten eiköhän se lasketa. Oltiin muuten niin rebeleitä, ettei viitsitty maksaa viinilasillisesta 16 euroa, kun sillä sai tax freestä kokonaisen pullon. Arvaa mitä tehtiin?

 

 

19. Nähtävyys

En ihmeemmin juoksentele nähtävyyksien perässä, mutta Barcelonassa oli tietty aivan pakko käydä tsekkaamassa pari Gaudin luomusta. Kuvassa kuuluisa Casa Batlló.

 

 

20. Vuoden maisema

Ihan huikeita maisemia on ollut täällä Euroopan roadtripilläkin, mutta tämä The Cocoon Samuin näköalaravintolasta otettu kuva on rakas.

 

 

21. Roadtrip

No kyllähän se tämä on, joka alkoi 18.11.2023 ja päättyy joskus keväällä 2024. Monenmoista on nähty ja koettu, eikä tulevasta ole kuin pieni aavistus.

 

 

22. Kuva johon palaan uudelleen

Kun ei ole tänä vuonna päässyt omien penskojen kanssa reissuun, palaan aina fiilistelemään syksyn Espanjan reissua. Gironassa otetussa kuvassa on mun mielestä ihana fiilis (systeri ja rakas kummipoika)💜.

Tämän vuoden 2023 kuvamuistelun päätteeksi haluan toivottaa teille kaikille onnellista, seesteistä, elämysrikasta ja Hyvää Uutta Vuotta 2024. Olkoon tuleva vuosi meille kaikille armollinen💕.

2

Hakkerin iskut

 

 

19.12.2023 oli kivulias päivä, kuten myös 20.12.2023.

Ensin Instagram ilmoitti, että tiliini kirjauduttiin jostain Helsingistä, sen jälkeen Brasiliasta ja vielä Nigeriastakin. Valitettavasti ilmoitukset sujahtivat näppärästi sähköpostini roskapostikansioon, enkä riittävän ajoissa älynnyt tarkistella roskaposteja. Jäljelle jäi tuo vittumainen fiilis, kun huomaat ettei omaa instatiliä olekaan.

Äkkiä tsekkaamaan myös Facebook, joka ilmoitti saman ilouutisen - omistamaani facebook -tiliä ei ole, sähköpostit on vaihdettu, samoin kuin salasanat. Facebookin ilmoitukset näin onneksi ajoissa, joten ehdin vielä ilmoittamaan, etten itse ole muutoksien takana. Sain edes sen tilin kohtuullisessa ajassa seivatuksi. 

Alkoi järjetön Instagram -taistelu aikaa ja hakkeria vastaan. Vaihdettiin salasanoja ja meiliosoitteita, otettiin naamaselfieitä (kuinkahan monta niitä oikeasti olikaan?), lähetettiin niitä IG:lle ja odotettiin. Onneksi Instagramilta reagoitiin lähes välittömästi, vaikkakaan heidän lähettämät varmennuskoodit ei koskaan saapuneet mun puhelimeen. Piti siis vaihtaa puhelinnumeroita (onneksi näitä on useampi), ja välillä onnistuttiin myös vastaanottamaan koodeja, jolloin saatiin insta hetkeksi auki. 

 

Tarifan tuulet ja upeat biitsit

 

Kunnes hakkeri yllätti uudelleen.

En edes tiedä kuinka montaa kertaa saatiin Instagram -tili palautetuksi, ja menetettiin se minuutin päästä. Palautusten aikana saatiin instalta raporttia siitä, missä kaikkialla tiliini on kirjauduttu ja kuinka usein. On muuten ollut hakkerilla kiire, tai todennäköisemmin - kuten Piece of Uganda Safarin ystäväni valisti (kiitos Ukko!), sillä vakoiluohjelmalla, jonka olen jostain koneelleni imuroinut. 

Vihdoin ja viimein 20.12.2023 klo 14.20 näytti viimein siltä, että ollaan onnistuttu. Ehkä hakkeri(t) väsyi, ja totesi ettei maksa vaivaa jatkaa hommaa enää pidempään. Toistaiseksi tilanne on stabiili, toivotaan että näin jatkuu ainakin seuraavat viisi vuotta. 

 

Jossain matkan varrella

 

Tuohon homma ei tietenkään loppunut, vaan vielä piti selvittää mihin katosi meidän Netflix -perhetili. Juurihan tililtäni oli veloitettu seuraava kuukausimaksu?

Onneksi hommat Netflixin kanssa hoitui sujuvasti, ainakin verrattuna Instagram -helvettiin. 

Jäin kaiken jälkeen pohtimaan, mistä hakkeroinnit johtui. Tähän asti olen reissussa käyttänyt oman Suomi -liittymäni nettiä, enkä paikallisia wifejä, lähinnä siksi ettei ne ole olleet kummoisia. Pari päivää sitten oli ensimmäinen kerta, kun sen hetkisen Camping -alueen wifi näytti erittäin vahvalta, joten liityin siihen. 

Ja siitähän koko show sitten alkoi. Phuuh...

Onko sulle käynyt näin?

 

Ps. Ihanaa ja rauhoittavaa joulua kaikille teille💜

Ihana kylä, Conil de la Frontera. Ja tietty Boo.

Cabo Trafalgar

2

Matkailuautolla sählätessä - 11 vinkkiä noviiseilta

Kun tätä reissua on takana 27 päivää, lienee paikallaan vetää yhteen alkumatkan sähläyksiä. Kuten tiesitte, tätä Bandyä kuljettaa kaksi näissä hommissa täysin noviisia, ja pitkän matkan päällikköinä häärää kaksi rescuekoiraa Thaimaasta. Kaikki mahdoton(kin) on siis mahdollista. 

Alla muutamat noviisien vinkit:

 

• Kun parkkeeraat auton, tsekkaa maasto ensin! Meidän stoppi Tsekkien jollain camping -alueella keskellä yötä meinasi kehkeytyä katastrofiksi. Lienee sanomattakin selvää, että väsy painoi silmäluomia ja nälkä kurni vatsassa, kun löydettiin pimeitten kujien päästä viimein matkaparkille. Kyseessä oli sellainen "help your self" -parkki aidatulla alueella, jonne pääsi sisään ajamalla auto portin eteen, jolloin portti aukesi. Paikalla oli joku muukin auto, mutta kyseinen tyyppi nukkui päätalon jossain huoneessa meidän saapuessa. Ei nähty kyseistä henkilöä missään vaiheessa. Ajettiin auto plotille, jolloin Bandyn etupyörät upposi saman tien pehmeään maahan. Sen jälkeen sitä ei tarvinnut liikuttaa senttiäkään, tarkoittaen sitä, ettei ollut mitään toivoa saada minkäänlaista vaakatasoa mihinkään suuntaan. Ketään ei näkynyt, joten nukuttiin niin vinossa, kuin ikinä vaan mahdollista. Aivot teki sinä yönä kovasti töitä yrittäessään hiffata mikä on meininki, eikä nukkumisesta meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi aamulla joku valloittavan ystävällinen raksamies ilmaantui paikalle ja veti meidät kovalle maalle. Ihmiset💜. (Meidän Youtube -videon kyseisestä vajoamisesta voit katsoa täältä).

Uponneena Tsekeissä.

 

• Kun parkkeeraat (tai ajat) kiinnitä huomio myös puihin ja sähköjohtoihin! Tai muuten auton katolta saattaa jäädä jotain matkalle. Milanossa meidän fribapysäköinti tehtiin sen verran hankalaksi (liian korkea auto), että jouduttiin parkkeeraamaan puiston reunaan ja rakennustyömaan alueelle PUUN ALLE. Tämä tarkoitti sitten sitä, että oksa nappasi lähtiessä kiinni katolla olevaan antenniin. Onneksi paikalliset fribakaverit huomasi kyljessä roikkuvan satelliittiantennin, muuten auton kylkikin olisi saattanut saada uudet komeat kuviot. Samainen antenni (taitaa olla kirottu) jäi Mijaksen fribakentältä lähtiessä roikkuviin sähköjohtoihin, ja se olikin sitten vähän kuumottavampi paikka. Äärimmäisen kapea vuoristotie, jossa autoja kulki yllättävänkin paljon. Ei ollut mitenkään helppoa päästä piuhoista irti vielä niin, ettei yksikään auto tipu reunalta jorpakkoon. (Hämmästele video tästä).

 

Bandyn otsatatti ei ole vielä jäänyt jumiin, mutta antenni on.

 

• Autosta ulos astuessasi, tsekkaa mihin astut! Meillä on nyt muutaman kerran astuttu suoraan koiran paskaan.
• Suunnittele seuraava yöpaikka ennen päivän ajourakkaa! Muuten saattaa mennä aivan totaaliseksi pyörimiseksi. Silloin tällöin ennalta suunniteltu paikka osoittautuu mahdottomaksi (vaarallinen, liian täynnä, sotkuinen, kamala), ja sitten matka jatkuu pahimmillaan jopa seuraavat 200 kilsaa, mutta ilman suunnitelmaa liikkuminen on vaan typerää. Me tehdään sitä koko ajan, joten puhun nyt todellakin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Note to myself - älä liiku ennen suunnitelmaa!
• Syö, syö ja syö! Ilman riittävää energiaa kaikki muuttuu iltaa kohden paskaksi. Varsinkin, jos et tiedä mitä olet tekemässä.

 

Reissailu vaatii täyttä vatsaa ja mielenrauhaa.

• Lisää arvioituun ajoaikaan vähintään kaksi tuntia extraa! Varsinkin jos olet vähänkään samanlainen säätäjä, kuin me. 100 kilometriä ei mene reilussa tunnissa, vaikka Google maps niin väittäisikin. Ei ainakaan meillä kahden koiran kanssa. Koiria pitää kusettaa (itseään myös), tulee ruuhkia, rekka on tukkinut koko tien, tai joulukulkue sekoittaa koko pakan. Ihan mitä vaan voi sattua, JA SATTUU.
• Käytä hätävilkkuja! Tää on itseasiassa ihan loistava neuvo. Kun me sekoiltiin muun muassa Ranskan tietulleilla (missä ei siis tänä päivänä ole mitään palveluhenkilökuntaa paitsi luurin päässä), me turvauduttiin ensimmäisten tööttäilyjen ja raivostuneitten autoilijoitten jälkeen hätävilkkuihin. Silloin perässäolijat eivät tule samaan jonoon, vaan valitsee suosiolla viereisen jonon. Saat sitten itse aivan rauhassa neuvotella luurihenkilön kanssa mitä tehdään. Hätävilkut toimii myös ahtailla kujilla ja vaikka vähän leveämmilläkin, jos vaikka on aivan pakko turvautua u-käännökseen. Me käytetään niitä nyt ihan surutta, silloin perässäolijat tietää taatusti, että urpoja on liikenteessä😅.
• Kun parkkeeraat, käännä auton sivupeilit kylkiä vasten! Me unohdetaan toi aina, ja sitä varten Nizzan rantatiellä ohi ajanut paku yritti viedä kuskin puoleisen peilin mennessään. Onneksi se ei hajonnut kokonaan, vaan saatiin se teipattua kasaan.
  
• Täytä varastoja silloin kun asiat on sopivasti hollilla! Toisin kuin Suomessa, kauppoja ei olekaan ihan joka paikassa, eikä ainakaan näitten valtateitten (esim. A-7) varrella. Monesti ruokakaupat ja bensa-asemat on taajamissa ahtaitten katujen varsilla, eikä matkista ole valitettavasti suunniteltu ihan niihin kapeimpiin kujiin ja ahtaimpiin koloihin.
• Kun puskailet, ota huomioon (ainakin Espanjassa) talvikuukausien tuulet! Toisin sanoen avarilla paikoilla ja varsinkin vuorilla, tuuli saattaa heiluttaa koko autoa sen verran, ettei uni tahdo tulla. Näin kävi meille Mijaksen vuorilla, ja suunniteltiin jopa keskellä yötä majapaikan vaihtoa. Ei kuitenkaan jaksettu, vaan keinuttiin sitten tuulen tahtiin koko yö. Aamulla hiukan väsytti.
• Chillaa, sitä vartenhan reissussa ollaan!

 

Aikalailla paras puska Mijaksen vuorilla, mutta tuona yönä myrskysi.

 

Ihanat💛

Ps. Tähän mennessä meillä on hajonnut auton toinen sivupeili, se antenni katolla, jääkaapin ja pakastimen kaasujäähdytys, jääkaapin oven lukko, vessan oven kahva, ja jotain muuta pientä, jotka on kuitenkin saatu korjatuksi. Eteenpäin mennään, ja kaiken kokoisilla ruuvareilla on selkeästi ollut paikkansa. 

 

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset tsekkaamaan meidän videon ensimmäisistä matkapäivistä (episodi 1). Muista tilata myös kanava😁.

2

Puskat vs. camping -alueet

 

 

Yksi idea matkailuautolla reissatessa on olla mahdollisimman omavarainen. Paitsi että rahaa säästyy huomattavasti, päätyy varmasti myös paikkoihin, mihin ei ehkä ikinä muutoin eksyisi. Pienet kylät, jopa lähes kuolleet sellaiset, ilman mitään erityistä turisteille suunnattua tulee usein nähdyksi. Vuorten rinteitten pienet parkkipaikat, kansallispuistojen parkkipaikat, rantojen vierustat ja jopa keskustojen kulmat, kaikkea niitä on puskailussa luvassa. Ehkä paras sovellus puskaparkkeiluun ja epävirallisiin yöpymiskohteisiin tykästyneille on Park4night. 

Meillä on nyt 19 reissuyötä takana, ja niistä me ollaan yövytty "puskissa" jo 11 kertaa. Jokainen puskayö on ollut omalla tavallaan "mielenkiintoinen", mutta ehkä yksi mainittavimmista on reissun toinen yö, kun monen tunnin ajamisen jälkeen väsyneenä parkkeerattiin rekkaparkkiin erään bensa-aseman pihaan Liettuassa. Käytiin Liettuan keskustan alueella tsekkaamassa ensin pari sovelluksessa mainittua yleistä parkkipaikkaa, mutta koska paikallisten mieshenkilöitten kiinnostus Bandyn perään kiinnitettyihin Jopoihin oli liian suuri, päädyttiin bensa-asemalle rekkojen joukkoon. Tuntui ihan hemmetin paljon turvallisemmalta, vaikkakin aamupesut rekkakuskien kanssa samassa vessassa olikin jotain ihan muuta, kuin mihin olin tottunut. Saatika edes kuvitellut tottuvani. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin!

 

Boo puskassa jossain matkalla Malagaan.

 

Me aloitettiin reissu jotenkin erakkoina, sillä alkumatkassa Baltian maissa ei näkynyt ehkä yhtäkään muuta reissuautoa. Roadtripin ensimmäinen yö vietettiin Pärnun lähistöllä Joulumäe Virkistyskeskuksessa, josta Bandyyn saatiin sähköä, sekä täytettyä vesisäiliöt ja tyhjennettyä vessa ja harmaavesisäiliö. Aivan huikea paikka, jossa ilman Madridiin suuntautuvaa kisakiirettä oltaisiin varmasti vietetty yö jos toinenkin. Eikä vähintään huippuluokan fribakentän takia. Näin 18 päivää reissua takana voin sanoa, että maksullisella leirintäalueella edes lämmin suihku ei ole saletti, vaikka niin luvattaisiinkin. Joulumäessä lämmin suihku lattialämmityksineen oli todellista luxusta, varsinkin kymmenen euron hintaan, joka muuten sisälsi kaiken - sähköt, tyhjennykset ja täytöt, suihkut sun muut. Monesti nimittäin camping -alueet ilmoittaa jonkin hinnan yöpymiselle, mutta sitten hintaan lisätään kuitenkin paikanpäällä vielä henkilömäärät, sähköt ja muut. Ikävä yllätys aina silloin tällöin, joka voi melkein tuplata hinnan.

Reissun tässä vaiheessa, me ollaan oltu enemmän tyytyväisiä puskissa, kuin camping -alueilla. Aivan totaalisen paskojakin puskia on ollut, kuten nyt esimerkiksi eilinen puska - valtava parkkialue Malagassa, joka sijaitsi tuulisella ja aika masentavalla biitsillä. Ok, se oli ilmainen, eikä siellä tarvinnut olla yksin, mutta oli se vähän sellainen jättömaa, jota mitä ilmeisemmin ketään ei kiinnosta siivota. Muitakin huonoja puskia on tullut vastaan, joista muutamasta ainakin ollaan poistuttu vaivihkaa takavasemmalle, joko siksi että ei ole tuntunut turvalliselta, tai sitten siksi, että mitään rauhaa ei ole ollut. Paras tähän astisista puskista oli Valencian rantaparkkis, jossa meidän lisäksi oli viitisenkymmentä muutakin puskailijaa. Aurinko paistoi ja aamulenkki rantabulevardilla hyvää musaa kuunnellen teki kaiken autossa istumisen jälkeen hyvää sekä sielulle että kropalle. 

 

Valencian puskan ehdottomasti hienoin auto.

Camping Manjastre Ranskan vuoristossa. Ihana paikka.

 

Ehkä huonoin puoli virallisilla camping -alueilla on omasta mielestäni se (oikeastaan tarkemmin ottaen Tompan mielestä😅), että omaa rauhaa ei ole. Kolmen metrin päässä Bandystä on jo seuraava auto, seuraavat koirat, seuraavat kissat ja suihkussa jonoa. Ranskan vuoristossa viini -ja oliivitilalla sijaitseva Camping Manjastre on ollut mun suosikki ehdottomasti, samoin toisaalta pidin myös Camping Osunasta Madrissa, vaikkei siellä omaa rauhaa ollutkaan. Alueen parit ravintolat oli viihtyisiä (tosin ei niissä käyty, onneksi muut kävi), lattarimusiikki soi kaiuttimista, ihmiset oli sosiaalisia (paitsi me 😂, koska oli kaikkea muuta hommaa) ja kaikki toimi hiton hyvin. Yksi iso miinusmerkki oli se, että etukäteen katsottu 30 euron hinta yölle ei pitänyt paikkaansa lähellekään, sillä tuon lisäksi laskutettiin ihmisistä, koirista ja sähköstä, jolloin hinta nousi melkein tuplaksi. Mä en pysty ymmärtämään miksi koirat maksaa extraa, jos kerran mainostetaan Pet friendlyä paikkaa. Pöh.

Turvallinen puska jollain huippunäköalapaikalla ja luonnon puiston vieressä olisi aivan best, varsinkin jos vieressä ei olisi ketään muita. Ei kuuluisi kaupungin melu, eikä rekkojen äänet, vaan voisi katsella tähtitaivasta omassa rauhassa kuunnellen luonnon omia ääniä. Toisaalta hyvin toimiva ja kunnon camping -alue lattialämmitettyine suihkuhuoneineen on ehdottomasti asia, joka on reissun edetessä noussut arvoon arvaamattomaan. Bandyn lamput loistaa kirkkaammin sähköjohdon päässä, vettä saa lisää jo ennen kuin se meinaa loppua, apua löytyy ja ehkäpä niitä uusia hyviä ystäviäkin. 

 

Puskassa todellakin keskellä ei mitään.

 

Kummassakin tavassa reissata on siis puolensa. Yhden vinkin voin kuitenkin jo tässä vaiheessa antaa - ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ALA ETSIMÄÄN YÖPAIKKAA VASTA ILLAN PIMEYDESSÄ JA VÄSYNEENÄ. ÄLÄKÄ VARSINKAAN TYHJÄLLÄ VATSALLA!

Niissä tilanteissa hermot menee täysin turhaan, eikä kenelläkään ole sen jälkeen kivaa varsinkin, jos takana on monen tunnin ajopäivä. Meillä on ollut hermot kireällä monestikin, ja se on johtunut juuri siitä, ettei ehdittykään syödä sitä lounasta, eikä illallisen tekemisellekään jää aikaa, koska väsyttää niin paljon ja pitäisi löytää edes joku paikka, missä kallistaa päänsä tyynyyn. Koko aikaa ei kuitenkaan jaksa olla niin seikkailuhenkinen, että kaikki vastoinkäymiset olisi vaan mielettömän hienoa uuden oppimista. Vastoinkäymisiä nimittäin tulee, joten on parempi että ne tulee hoidetuksi ennen iltaa ja edes kohtuullisilla energioilla. 

Reissupalaamisiin💙

Ps. Nyt ollaan Benalmadenassa puskassa, ja tässä puskassa ei sata autoa riitä. Aikamoista.

Camping alueilla pääsee tekemään huoltohommat, pyykit sun muut siivoukset.

Benalmadenan jättipuska, autoja helposti vähintään sata.

 

Huom! Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset fiilistelemään reissun ensimmäisten päivien tunnelmia ja ehkä vähän sekoilujakin:

4

On wheels!

 

 

Hellouta!

 

Somekanavien seuraajat tietääkin jo, että päästiin kuin päästiinkin viimein tien päälle. Ei sekään ihan helpolla tapahtunut (ei muuten moni muukaan asia meidän elämässä), sillä muun muassa Bandyn (asuntoauton) invertteri ei sittenkään toiminut ja hupiakku oli tullut tiensä päähän. Kaikenlaisia hankintoja oli loppumetreillä vielä tehtävä, ja ne piti saada toimimaankin mieluummin ennen reissua. Sen verran raakileina koko poppoo lähti viimein tien päälle, ettei ehditty kimpassa nukkumaan Bandyssä kuin yksi yö yhdessä ennen laivaan ajamista. 

Siinähän sitä oli kokemusta tarpeeksi, mutta ei mitään uutta meille. Ollaan me vissiin ennenkin kiivetty perse edellä puuhun.

 

Bandy on toiminut moitteettomasti. Eka yö Viron puolella.

 

Blogi on päivittynyt turhan hitaasti (I know, ainakin sukulaiset siitä marmattaa), mutta paitsi että melkein 4000 kilometrin taittamiseen kuuluu omat säätönsä, mun läppärin neljä vuotta kaapissa maannut uusi akku (jep, Tomppa halusi vaihtaa sen ihan itse) on edelleen vaihtamatta. Se on kyllä reissussa mukana, mutta voin hyvin kuvitella sen "uuden akunkin" jo tulleen tiensä päähän. Tämähän tarkoittaa tässä sähkönsäästöelämässä siis sitä, että ainakaan puskissa mulla ei ole toivoakaan tehdä läppärillä yhtään mitään. Siinä kun ei pysy virrat päällä olematta kiinni invertterissä, joka syö hupiakkuja suurin haukkauksin. Toivottavasti tähän löytyy joku ratkaisu mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin.

 

Puolassa oli vielä lumista ja alkoi jo huolestuttamaan.

 

Meidän alkumatkan reitti menee siis pikakelauksella Tallinnasta Madridiin, koska joulukuun alussa osallistutaan siellä fribakisoihin. Siitä viikko, niin Mijaksessa on seuraavat kisameiningit, joissa olisi tarkoitus olla, ja sitten (yllätys yllätys!) olisi tarkoitus treffata lapsuuden paras ystäväni jossain Marbellan hujakoilla heti perään. Reissun alkupäähän on siis ilmaantunut kilometrien kuluttamisen lisäksi kaikenlaista hässäkkää, mutta eiköhän me ehditä jossain vaiheessa myös pysähtymäänkin. Tulisi jo nimittäin ihan tarpeeseen edes kahden yön samassa mestassa yöpyminen, varmasti myös koirille.

Pienissä neliöissä pyöriminen on haastavaa, varmaan uskottekin. Vettä pitää säästää (se on tietty hyvä juttu silleen globaalisti), samoin harmaanveden säiliön täyttymistä pyrkiä minimoimaan. Ihan kiva olisi ettei vessaa tarvitsisi koko ajan olla tyhjentämässä, eli kaikki mahdolliset bensa-asemat on tulleet tutuiksi. Sellaisen optimaalisen tiskaamisrutiinin löytäminenkään ei ole vielä onnistunut, mutta kai se siitä. Itselleni haastavinta on kuitenkin se, ettei sinne suihkuun noin vaan pääsekään. Pari päivää menee itselläni ihan okei, mutta sen jälkeen me aletaan käymään vääntöä siitä, josko seuraavan yön majoituksesta voisi jo jotain maksaakin, ihan vaan että pääsee saakeli suihkuun.  

Me harjoitellaan täällä tämmöistä jonossa elämistä

Pienet on käytävät kokkailuunkin.

Tomppa onnistui turmelemaan meidän satelliitin, ja sitä tässä fiksailtiin.

 

Ennen kuin läppäristä loppuu akku (ja hupiakuista virta), mainitsen sen verran, että ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty. Ennemminkin olen yllättynyt, kuinka paljon ollaan näin noviiseina opittu. Bandy (auto) on mun käsiin vielä jotenkin iso ja kadut toisinaan aivan liian kapeita, mutta vaikka välillä tuskanhiki ja ärräpäät lentää, rohkeus kasvaa koko ajan. Koirat on olleet pihalla kuin lumiukot koko touhusta, mutta tässä vajaan kahden viikon sisällä ne on sentään jotenkin rauhoittuneet.

Elämä on kuitenkin muuttunut hemmetin paljon yksinkertaisemmaksi ja samalla jotenkin rikkaammaksi. Toistaiseksi ainakin tämä porukka on hitsaantunut hyvin yhteen😍.

Ps. Yritän mahdolisimman pian päästä kertoilemaan vähän tarkemmin reissusta. 

 

Pus💛.

HUOM! Meidän sähläyksiä ja reissun etenemistä pääsee seuraamaan meidän uunituoreelta youtube -kanavalta alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Laitahan ihmeessä kanava seurantaan. 

 

Tuosta siis meidän YouTube -kanavalle.

 

4

Reissukodin metsästys - hitto mikä duuni!

 

 

Eipä voinut pari noviisia kuvitella, kuinka haastavaksi reissukodin metsästys voisikaan osoittautua. Monen kuukauden jumppa, satoja tunteja netin äärellä (ellei enemmänkin), lukuisia haaveita ja vielä enemmän vaatimuksia, joista yksi toisensa jälkeen luovuttiin. Sillä... kaikki kriteerit täyttävää autoa ei ole olemassakaan. Paitsi isolla rahalla.

Ensimmäinen etsintäviikko meni innostuksen vallassa. Sieltä täältä löytyi kiinnostavia autoja ja niitä kerättiin noviisin innolla exceliin (aivan urpoilua) vain huomataksemme, että yhteenvetoa tehtäessä kaikki excelin autot oli jo myyty.

 

Me etsittiin autoja Suomesta, sekä yksityisiltä että liikkeiltä. Niitä etsittiin myös Ruotsista ja hieman jopa Saksastakin, ja aina kun joku hyvä löytyi, me oltiin liian hitaita (vaikka tästäkin Hartsa meitä varoitteli). Hyvät meni silmänräpäyksessä ja paskat jäi jäljelle. Kuka niitä nyt halusi. 

 

Parhaimmillaan komeata on Kemiössäkin, mutta välillä tarvitsee irtiottoja.

 

Muutama auto Suomesta kävi ostolistalla, mutta kun myyjiin otti yhteyttä, niin auto oli joko myyty, siinä ilmeni "pieniä" vikoja, tai sitten se oli aivan PASKANA. Yleensä se ainakin oli liian kallis. Välissä me oltiin tekemässä huonojakin kauppoja, mutta onneksi asioista tajuavat ystävät soittivat hälytyskelloja riittävän ajoissa.

 

Oltiin alunperinkin ostamassa käytettyä autoa, kunhan auto olisi vuodelta 2007, tai siitä uudempi. Kruunun kurssin takia etsittiin autoja ensisijaisesti Ruotsista. Monet ruotsiautot oli paljon paremmin varusteltuja (ilmastointi, aurinkopaneelit, ym), ja hinnat oli järjestään huokeampia kuin Suomessa. Mitä ilmeisemmin ruotsalaiset myös reissaavat autoillaan suomalaisia vähemmän, sillä suurin osa meidän hintaluokan autoista oli jotakuinkin sen 100 000 kilsaa vähemmän ajettuja, kuin suomalaiset samanikäiset versiot. 

 

Mutta mutta, ja tämä osoittautuikin sitten kunnolla yllätykseksi - ruotsalaiset liikkeet ei välttämättä halunneetkaan myydä autojaan Suomeen (tai ainakaan meille). Mitään tyhjentävää syytä tähän ei oikeastaan saatu, asia vaan oli heidän mielestään näin. Vaikka kuinka yritettiin puhua myyjätahoa ympäri, pari autoa jäi kuitenkin hankkimatta tämän mielenkiintoisen syyn takia. 

Ainoa sellainen viikko, kun en itse osallistunut etsintöihin, oli lomaviikkoni Espanjassa. Tarvitsin tuon tauon ja elättelin pientä toivoa, että Tomppa keksisi jotain jostakin, mutta kun palasin takaisin, olimme edelleen lähtöpisteessä. Voin vakuuttaa, että aika monta kertaa teki mieli nostaa kädet pystyyn, mutta koska joissain asioissa olen periksiantamaton, totesin Tompalle, että

ensi viikolla sä haet meille Ruotsista auton!

 

Ehkä tämä asia oli sanottava riittävän painavasti, sillä universumikin tajusi näemmä viimein olevansa tosiasioitten äärellä ja siirteli palikoita siihen malliin, että tuokin ihme vihdoin tapahtui.

Palasin reissusta perjantaina, ja jo tiistai-iltana Tomppa ja Hartsa ajoi Turussa laivaan kohti Ruotsia. Siellä erään punaisen torpan pihalla se sitten seisoi, meidän tuleva majapaikkamme. 

Siinä se viimeinkin!

Jonkun verran on fixailtavaa, mutta onneksi pientä vaan.

Alunperin vaadittiin toivottiin, että autossa olisi parivuode pitkittäin, eikä AINAKAAN kerrossänkyjä poikittain. Mites luulette että kävi? No nythän meillä on siis kerrossängyt poikittain ja sillä mennään, muuten ei näköjään mentäisi mihinkään.

Keittiö saisi olla kulmamallinen, koska sellainen veisi mahdollisimman vähän tilaa, eikä kynnyksiäkään olisi Salsan takia suotavaa olla. Näistä vaatimuksista toteutui sentään jälkimmäinen, mutta keittiö on nyt sitten juuri sitä, mikä ei ollut suunnitelmissa. Kaasu-uuni onneksi on (se olikin toiveena), vaikka tostakin vaatimuksesta olimme jo valmiit luopumaan. Lisäksi toive isosta jääkaapista kunnon kokoisella pakastimella toteutui, eli onneksi edes vähän sinnepäin.

 

Yksi valtava NO NO oli ruokapöytä vastakkaisilla penkeillä, sillä minimaalisen tilan takia parasta olisi ollut kääntyvät ohjaamon penkit. Arvaattekin varmaan jo, kuinka tän toiveen kanssa kävi? Jep - saatiin just sitä mitä ei tilattu. Mutta noh, eteenpäin on päästävä keinolla millä hyvänsä.

Suihku, WC, markiisi, paikat kahdelle kaasupullolle, lämmitys ja muut tuntuu nykypäivänä löytyvän ainakin 2000 -luvun autoista, joten sellaiset meidänkin reissukodista löytyvät. Renkaat oli ikivanhat, eikä sellaisilla olisi oikeastaan voinut ajaa edes renkaanvaihtoon. Taisivat olla aivan alkuperäiset, eli vuodelta 2008, kuten meidän reissukotikin.

Matka tuohon pisteeseen kesti koko kesän ja puolet syksystäkin. Etsintöjen alkuvaiheessa toki kuviteltiin, ettei tässä mitään hätää ole. Uusia autoja tulee myyntiin päivittäin, kunnes huomattiin ettei muuten tulekaan. Rakas ystävämme Hartsa on näissä hommissa jo konkari ja varoittelikin meitä, ettei syksyllä välttämättä tule mitään myytävien autojen ryntäystä eikä hinnatkaan juuri putoa, mutta eihän me siihen uskottu, koska ei tiedetty.

Ilman apuja tästä ei olisi tullut mitään. Kiitos siis vielä tätäkin kautta parhaat ystävämme Harri & Ira, sekä korvaamaton Julle. Te teitte tästä mahdollista, enkä epäile yhtään, etteikö teilläkin olisi välillä mennyt hermot meihin. 

 

Kiitos siis (ja anteeksi).

 

Meillä on kuin onkin nyt uusi koti. 

 

- SO WELCOME BANDY!

 

Ps. Auto on McLouis Tandy, mutta koska Bumba, ristimme kodin Bandyksi💛

 

Ps2. Positiivisiakin yllätyksiä on autosta löytynyt; Invertteri, aurinkopaneelit, thermopeitteet (löytyi istuimen alta), peruutuskamera (löytyi hanskalokerosta), joten odotamme mielenkiinnolla mitä kaikkea kätköistä vielä löytyykään. 

 

Ps3. Tsekkaa myös (ja käy ihmeessä tilaamassa) ihka uusi Thaimaanrannan maalarit on wheels youtube -kanava tästä näin. Mm. ensimmäiset paniikinomaiset fiilarit (lue ongelmat) löytyy juurikin tuolta kanavalta😅.

Prosecco odotti jääkaapissa pari kuukautta tätä hetkeä.

Ensimmäinen päivämäärä lukossa, tuolla olisi suotavaa olla joulukuun alussa.

4