Vuokratalon löytäminen Samuilta(kin), voi pahimmillaan tarkoittaa sydämentykytyksiä ja hermoromahduksia. Niinhän meille kävi vuonna 2017, kun palasimmekin yllättäen Samuille pienen Teneriffa-ajatusseikkailun päätteeksi. Paraisille asti me tuolloin päästiin (lue täältä), mutta se kesä Suomessa nosti niin valtavan ikävän Samuille, että sillä kertaa oli sittenkin vielä palattava.
Koirien kanssa vuokrakämpän löytäminen on Samuilla erittäinkin haastavaa, ja jos et vielä ole lukenut kyseistä paluupostausta vuodelta 2017, lukaise ehdottomasti. Haasteita oli, mutta vaikeuksien kautta me talo silloin kuitenkin löydettiin, kunnes löytämämme beach housen vuokranantaja osoittautui olevansa itse saatana suoraan helvetistä. Ihan totta, lue vaikka täältä.
Tämän vuotiseen Samui -kämpän vuokraamiseenkin liittyi hieman erikoinen vuokranantaja, sekä tietenkin yksi koira.
Lego - kuten Mr. Beck tuon ressukan sitten nimesi.
 |
| Voihan pikkuinen Lego. |
Sellainen pienehkö samuinseisoja sekin, joka aina iloisesti kävi vastaanottamassa resortin pihaan ajavat mopot ja autot. Häntä heilui vimmatusti ja pusuja sateli. Koirasta kuitenkin huomasi valtavan arkuuden, sillä kosketusta Lego pelkäsi. Joku oli tehnyt sille pahaa, ei epäilystäkään.
Me ajateltiin ensin, että voi miten mukavaa, kun resortti pitää huolta tuosta reppanasta. Aika äkkiä kuitenkin huomattiin, että Lego oli kaikkien meidän vuokralaisten antamien ruokien varassa. Kuten aina tällaisissa tilanteissa, annan itselleni vakaan lupauksen etten lähde sitoutumaan koiraan, olenhan kuitenkin pian taas lähdössä.
Mutta minkäs itsellesi teet? Tai siis mä en ainakaan näissä tilanteissa voi itselleni yhtikäs mitään. Kun naapureista yksi toisensa jälkeen vaihtoi maisemaa, ei Legolle jäänyt kuin me. Ruokaa oli siis annettava, koska näkemämme mukaan Lego oli tullut jäädäkseen. Resortin managerismies oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja siinähän me sitten iltaisin piiloteltiin Legon juomakuppia ja illallishetkiä. Voi poloinen, sydän meinasi pakahtua moneen kertaan.
 |
| Salassa piti Legoa syötellä, se ymmärsi sen jotenkin itsekin. |
Sitten eräänä päivänä managerismies alkoi häätämään Legoa tontilta oikein kunnolla. Tähän saakka Lego oli hissukseen hiipinyt varjoissa, ja managerismies oli ikäänkuin ollut näkemättä sitä. Nyt oli selkeästi jotain uutta ja vakavampaa ilmassa. Seuraavana päivänä tuo muutos toimintaan sitten selvisikin, sillä Saksassa asuva resortin omistajanainen saapui tontille. Ja kun rouva saapui, Legon metsästys alkoi.
Häivy, häivy!
- kuului moneen otteeseen. Ainakin niin moneen, että sanoin jo Tompalle kerääväni kampsuni ja muuttavani muualle. Lego ei missään nimessä pystyisi pitämään puoliaan kadulla. Nämä on muuten niitä asioita, jotka pilaa ainakin itseltäni ison osan fiiliksestä. En kuulu niihin ihmisiin, jotka ajattelevat että "sehän on vain koira ja kyllä se pärjää", vaan mulla eläinten kaltoin kohtelu menee suoraan sisuksiin. En pysty nukkumaan, enkä sitten oikein nauttimaankaan mistään.
Voin sanoa tässä ja nyt, että mikäli koirien tuominen Suomeen olisi yhtään helpompaa ja nopeampaa, kirmaisi Kemiönsaaressa nyt yksi turri lisää. Uuh, olisinpa pystynyt nappaamaan Legon kainaloon ja hyppäämään lentokoneeseen tosta noin vain.
 |
| Pikku Lego, turvassa meidän terassilla. |
Juttu eteni sinä päivänä kuitenkin niin, että häätöyritysten hermostuttamana Lego haki turvaa meiltä. Piilotteli meidän jaloissa kovaäänistä omistajaa, joka löysi sitten viimein tiensä meidän terassille.
Hei, pahoittelut tosta koirasta, rouva tokaisi. Me häädetään se pois ja saatte sitten olla taas rauhassa!
Tossa kohtaa onneksi tyyneyden perikuva, jota mieheksenikin kutsutaan, nousi rauhallisesti ylös ja sanoi vieläkin rauhallisemmin, mutta ERITTÄIN PAINAVASTI, että
koirasta ei ole meille minkäänlaista haittaa, vaan se on erittäin hellyttävä ja herttainen pikkuinen otus.
Tässä kohtaa odottelin jonkinlaista sanakopua omistajan ja Tompan välillä, ja ihmettelin suunnattomasti mitä sitten tapahtui. Rouva ikäänkuin "tyhjeni". Kaikki raivo ja puhti jota hänellä Legoa kohtaan oli, katosi simpsalapim.
Kun rouva oli muutaman kerran vetänyt syvään henkeä, aloitin rauhallisen keskustelun. Se meni jotakuinkin näin:
Minä: "Ymmärrän ettet välttämättä toivo tätä koiraa riesaksesi, mutta voin vakuuttaa että yksi hienoimmista jutuista tulla tänne kämpille on aina iloinen koira, joka tervehtii pusujen kera.
Rouva: "Mutta toiset asukkaat voivat pelätä koiraa?
Minä: "Tuskin tätä hellyttävää koiraa, mutta jos Legoa ei olisi, tänne majoittuisi mahdollisesti ilkeä koiralauma. Nyt Lego osaltaan huolehtii, että paikka pysyy tyhjänä muista koirista. Puhumattakaan niistä kymmenistä kissoista, jotka mouruaa aidan toisella puolella joka ikinen päivä, ja joita Lego häätää resortin alueelta pois (älkää hermostuko kissaihmiset, sillä tuolla hetkellä yritin pelastaa vain Legon). Eikä tässä puutarhassa pääse käärmeetkään rellestämään, sillä Lego on selvästi jo ottanut paikan reviirikseen niitten vuosien aikana, kun itse olet ollut poissa (tiedettiin ettei rouva ollut käynyt muutamaan vuoteen paikan päällä).
Rouva: "Mutta kun koira on vasta pentu (en tiedä mihin se vaikuttaisi?)
Minä: "Legon leuan harmaudesta päättelisin sen iäksi 7-9 vuotta, ei siis pentu".
Rouva: "Hmm, tuossa on kyllä paljon ajateltavaa, eikä hänelle ole tullut edes mieleen että asia voisi todella olla paljon pahemminkin. Hänen täytyy jutella managerin kanssa, jos he sittenkin pitäisivät Legon".
Minä: "Ihanaa! Lego on hurmannut jo monet sydämet täällä".
.jpg) |
| Meidän pikku tönö Samui Beer Gardenissa. |
Voi olla, että rouva hääti Legon alueelta pois välittömästi kun me lähdettiin Suomeen, mutta toivon totisesti ettei näin ole. Tuon keskustelun jälkeisinä päivinä rouva jopa silitteli Legoa ja se sai olla rauhassa resortilla, muttei kuitenkaan ollut tervetullut rouvan terassille.
Ei ainakaan ihan heti.
Toivottavasti Lego onnistuu murtamaan tuon saksalaisen sydämen💜
Ps. Samui Beer Garden oli mukava paikka asua. Halpa, viihtyisä ja rauhallinen. Mikäli käyt siellä vaikka edes saksalaisella oluella, halaa Legoa puolestani.
 |
| Samui Beer Garden oli paikkana ihan passeli. Toivottavasti Lego sai jäädä. |
 |
| Olisin mieluusti ottanut Legon myös Boon ja Salsan kaveriksi. |
