Kesä 2023 - hupsista...

 

 

Jokos se kesä loppui? Mihin IHMEESEEN se hukkaantui???

 

Jos mä asuisin Hongkongissa, ajattelisin varmaan että onpas ollut "ihanan raikas kesä", mutta täällä Kemiönsaarella asuessani voin kyllä todeta, että kokonaisuus on ollut aikalailla kirpeä. Kun elokuun puolenvälin hujakoilla vetää villatakkia korviin ja villasukkia jalkaan (sisällä talossa) pohtiessaan samalla takan lämmittämistä, voi kaiketi sanoa, että vielä sais olla vähän lämpimämpää. Syksy on vasta tulossa..? (vai sekös tässä jo kutittelee?).

 

Onneksi on sentään vielä valoisaa! 

Sastamala on my mind (ja tietty aperol...)

 

Tänä kesänä on ollut paaaaljon vähemmän bileitä sivistynyttä seurustelua frendien kanssa kuin aiempina vuosina, sillä kaikenlainen kummallinen puurtaminen on nakertanut luppoajasta valtaosan. Uuh, miten onkaan kaivattu sitä uskomattoman älyllistä kanssakäymistä, mitä esim. ALIAS muutaman viinilasillisen jälkeen voikaan tarjota. Vapaa-ajasta luopumalla ollaan tietenkin yritetty hankkia vähän riihikuivaa tulevaa pitkää reissua varten jemmaan, mutta tuokin jemmaniminen paikka tuntuu olevan pohjaton kaivo -  eipä näy setelipinoja pinnalle asti.

Onhan tässä toki vielä ruhtinaallisesti aikaa? (... on on, vajaa 2,5 kk 😆).

Meidän piha on nätti, vaikka itse sanonkin.

Kesä 2023

Kuten tossa jo mainitsin... kesä 2023 hiippaili talon vasemmalta puolelta ohi hiiskumatta sanaakaan. Ei moikkauksia eikä mitään, vähän törkeästi silleen "ettei noi vain tajuaisi, että tässä sitä nyt mennään urpot". Olisitte olleet hereillä, niih.

Onneksi pelloilla pyörii noita muuttolintuja, niitten lentoharjoitteluista edes hitusen sentään tajuaa ajan kulun. Mutta sellaista se on - aika kuluu nopsaan ja kesäisin se vasta spurtin ottaakin. 

Pari reissua me ollaan kaiken "kiireen" ohessa kuitenkin älytty tehdä. Imatran "apuisovanhemmat" on käyty moikkaamassa ja heidän puutarhaansa hoitamassa, edellisestä käynnistä olikin ehtinyt vierähtää jo kaksi vuotta. On se vaan aivan liian pitkä aika, kun ei sielläkään päässä porukka ainakaan nuorene. 

 

Tänäkin vuonna kesän ehdoton huippu oli kuitenkin reissu Sastamalaan, jossa vuosittain (lukuunottamatta niitä typeriä koronavuosia) treffataan systerin perheen huvilalla. Eihän se nyt oikeasti mikään huvila ole, vaan 1900 -luvun alun sympaattinen pikkuinen torppa. Torpan sijainti erään niemen kärjessä tekee koko paikasta kuitenkin melkein kuninkaallisen. 

 

Tänä vuonna jostain kumman syystä kukaan meistä ei ryhtynyt työleireilemään, vaan kaikessa rauhassa kalasteltiin, grillailtiin, saunottiin ja toiset jopa ui (mähän en muuten ui Suomessa, hrrrr...), sekä vietettiin viileän sateiset illat korttipöydän ääressä. Nautittiin täysin rinnoin siitä tärkeimmästä, eli yhdessäolosta, joka ei meille joka kuukausi niin itsestään selvää olekaan.

 

Voihan itku miten kivaa oli💖.

Sastamala ja me.

Melko hieno poseerauskuva, vai mitä?

 

Kemiön kesähuoneessa on tänä kesänä "hölmöilty" vain kerran juhannuksena. Onneksi tuona yönä karaoket ja muut kisapelit kesti sentään aamuun asti, muutenhan kesähuone olisi viettänyt kesänsä aivan orpona. Muutama yövieras on palellut siellä tuplapeittojen alla palellut pipot päässä, mutta kokonaisuutena bilekesähuone on saanut viettää tämän kesän lähinnä "siirrän nuo työkalut tuosta hetkeksi tuonne"-varastona. Vähän haikeata, ainakin näin syksyn kynnyksellä.

 

Juhannusurooooot.

Pienen pieni fribailija.

 

Pihapelit kuuluu nekin kesään, mutta harvaksiin on tänä vuonna jääneet kroketit, mölkyt ja muut. En mielelläni myönnä, mutta syy saattaa piillä emännän aivan huikeassa pelimenestyksessä. Aivan nappiin ei tänä kesänä ole mennyt myöskään frisbeegolf -kilpailut, joita Kemiönsaarella perinteisesti pelataan viikkokisan merkeissä toukokuusta syksyyn. Hallitseva mestaruus on unohtuneilla taidoilla vahvasti horjuvalla pallilla (ellei jopa kaatuneella), mutta katellaan jos sitä jotenkin onnistuisi painamaan mieleen mitenpäin sitä kiekkoa oikein heitettiinkään, ennen kuin viikkokisojen ja Kemiön kolmen radan mestaruus syyskuun puolivälissä jaetaan. 

 

Saa pitää peukkuja, muttei ole pakko😁.

Koirat on kunnossa, lukuunottamatta sitä eläinlääkärin mainitsemaa viiden kilon ylimääräistä makkaraa kumpaisellakin. Laihduttaa siis pitäisi (miten niin taas?), mutten millään raaskisi alkaa kituuttamaan noita eläköityviä Thaimaaturreja. Molemmilta ehkä kilo putoaisi pelkästään sillä, jos Pauliina pullakaupassa käydessään "unohtaisi" kokonaan sen koirille tarkoitetun munkkipossun. En kiellä etteikö aamunakeillakin olisi kiloihin joku osuus, mutta onneksi vielä jaksetaan kuitenkin kirmata hirven vasojen perään. Mutta jep, mä ryhdistäydyn (ja rupeen itse laihikselle).

Asuntoautokirppu on sitten puraissut meitä todella pahasti, mutta toisaalta tässä etsitäänkin seuraavaksi talveksi tulevaa kotia. Komeita härveleitä on tarjolla isolla rahalla, mutta sellaisiahan meillä ei VIELÄKÄÄN jostain kumman syystä ole. Sitä vaihtoehtoa että ei lähdettäisi ollenkaan ei myöskään ole, sillä eiköhän nämä sysimusta illat (ja aamut, ja päivät) ole nyt nähty. Jotain on keksittävä, sillä tuolla jossain se Eurooppa on. 

 

Ja ne viinitilat. Ja oliivipuut.

 

Ja hedelmäpuut... ja surffimestat ja vanhat maatalot ja ja ja.

Hmmmm... Thaimaanrannan maalarit ON WHEELS?😅

 

Boo on varsinainen kalastaja.

Ja Salsa huokailee menoa ja meininkiä.

 

0