Thaimaan farssit ja U-käännökset osa 2

 

 

Eilen silmiini osui Iltalehdestä seuraavanlainen otsikko:

 

Thaimaalta täyskäännös: Kieltää kannabiksen

 

Siis WHAT? Itkisiköhän tässä vai nauraisi?

Todettakoon tässä ensimmäiseksi taas se, että itse en kuulu kannabiksen ystäviin, vaikkakin mulle on aivan sama miten kukin tahollaan siihen suhtautuu. Thaimaan tällainen edestakaisin veivaaminen on kuitenkin jotakin sellaista, mistä muun muassa tulee kaikkien Thaimaassa reissanneitten tuntema sanonta "TIT - This is Thailand". Eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun Thaimaan päättävissä tahoissa hyväksyttiin kannabiksen viihdekäyttö, ja jaettiin tuleville kannabisyrittäjille aiheen tiimoilta jopa rahaa ja kyseisiä kasveja mielin määrin, kuten vieraskynäilijämme Mr. Beck vajaa vuosi sitten kattavasti kirjoitti. Voit lukaista Becksin vuodentakaisen tekstin täältä.

 

 

Kun me mentiin tammikuussa tämän vuoden Samuin kisareissulle, odotin mielenkiinnolla kuinka kannabiksen dekriminalisointi näkyisi katukuvassa. Ja voi pojat että se näkyi; joka kadunkulmassa VÄHINTÄÄN oli toinen toistaan loisteliaampia weed -kylttejä monissa eri neonväreissä, ja vaikka en itse käynytkään liikkeissä sisällä asti, liikkeitten ulkopuolelle jo näkyi, että asiaan oli todella panostettu. Fisherman's villagen iltamarkkinoilla niinikään oli monia pikkukojuja myymässä samaa asiaa eri muodoissa, ja kyllä niilläkin kojuilla riitti asiakkaita välillä jopa jonoksi asti. Mun postauksen Samuin uusista trendeistä pääsee lukemaan täältä. 

Joten mitä hittoa Thaimaa? Kuinka monella eri tapaa voi edes yrittää heiluttaa koronavuosien jälkeen jo muutenkin niin herkkää turismisektoria? 

 

Central Festivalin markkinoilla ei weed -kojuja näkynyt, kuten fisukylässä.

 

Huoh, en tiedä löytyykö maailmasta yhtäkään maata, joka on käänteissään näin nopea (ja päätön). Tammikuussa tänä vuonna kirjoitin aiemman Thaimaan farssit ja U-käännökset -postauksen ja silloin kyse oli rokotustodistuksista (covid), joitten kiristämisestä päätettiin kabineteissa aivan yllättäen. Kaiken lisäksi kiristyneet säännökset otettiin käytäntöön muutaman päivän sisällä niin, ettei edes lentoyhtiöt pysyneet tilanteessa ja vaatimuksissa mukana. Puhumattakaan tietenkään lentomatkustajista (kyllä, maateitse meneviltä todistusten näyttäminen ei silloin näyttänyt olevan tarpeellista), jotka olivat ehtineet ostaa lippunsa jo hyvissä ajoin. Aivan tavattoman moni jäi tammikuussa rannalle ruikuttamaan (muistaakseni puhuttiin sadoista tuhansista), sillä lentokoneeseen ilman rokotustodistusta ei ollut asiaa. Tuosta aiemmasta farssista pääset lukaisemaan täältä. 

 

Kaikkein huvittavimman tammikuun farssista teki se, että muutaman päivän päästä rokotustodistuspakko peruttiin, eikä siinäkään päätöksessä lentoyhtiöt pysyneet mukana. Kuinka hemmetissä ne olisikaan pysyneet. Jäipähän varmuuden vuoksi silloin päätöksen perumisestakin johtuen melko moni lähtöselvityksiin ympäri maailmaa.

Nopeita on käännökset, ja tässä tapauksessa eniten sääliksi käy ne poloiset paikalliset, jotka tähän kannabishuumaan lähtivät mukaan. Korvataankohan heille kaikki bisneksiin pantu raha? Tai edes jotain?

Aikaa tämän uuden U-käännöksen toteuttamiseen on annettu tällä kertaa ruhtinaalliset kuusi kuukautta, veikataanko kuinka nopeasti tämäkin päätös perutaan?

Mihin Thaimaa seilaa seuraavaksi?