Roadtripin puolenvälin havainnot

 

 

Jos mä nyt väittäisin, että koko reissu on ollut yhtä valtavan suurta ja onnellista matkantekoa, valehtelisin teille ja itsellenikin päin naamaa. On se toki ollut sitäkin, mutta on tämä myös ollut hiton raskasta ja vähän yksinäistäkin (vai pitäisikö sanoa kaksinaista😂). Kun myrskyää ja sataa kaatamalla, kaikki on yhtä helvettiä.

 

Toisen naama ärsyttää toisinaan niin paljon, että jos voisin, vetäisin kaikki mahdolliset ovet kiinni takanani ja hautautuisin onnellisena omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ihan ikiomaan kuplaan sulkeutuminen onnistuu toki reissussakin, mutta se vaatii sitten lenkille lähtemistä tai vastaavaa, mikä ei tietenkään ole huono asia. Mä voin hyvin kuvitella, että mikäli parisuhteessa ei asiat ole edes kohtuullisen hyvin, tällaista reissua ei kannata edes suunnitella.

Kokkailuja Bandyssä, pienet neliöt ei helpota hommia.

Pyykkiäkin pitää pestä ja nämä maksulliset mestat on kyllä tosi hyviä.

Yksityisellä pihalla luvallisessa parkissa.

 

Alun innostus on lätsähtänyt, turha sitä on kieltääkään. Jatkuva tien päällä oleminen käy välillä hermoille, jolloin tulee näitä "ihan sama" -vastauksia toisen esittämiin kysymyksiin. Uudet maisemat ei jaksa kiinnostaa siinä määrin, kuin alussa. Toki me ollaan vedetty viimeiset viikot vähän samoja reittejä kuin alussakin, mutta kolmen viikon päästä olisi tarkoitus virittää kompassi uusille taajuuksille. Kirjoitin taannoin Samuilla asuessamme kolmen kuukauden kuopasta, ja ehkä nyt on vähän sama kuin silloinkin - kaikki on vähän plääh... Mä muuten veikkaan, että kun viimein ollaan Kemiönsaaren tiluksilla, koirat nukkuu viikon putkeen. Ja pussaa Pauliinatädin puhki😁.

Nyt täytyy selvästi ottaa itseään niskasta kiinni, jotta löytää sen alkureissun innostuksen!

 

Portimãon ihania biitsejä.

Sagrada Familia Barcelonassa.

Chipionan katuja.

 

Muita reissuhuomioita:

• Camping -alueilla ja varsinkin nk. matkaparkeissa autojen turvaväleistä ei ole tietoakaan. Ymmärtääkseni Suomessa autojen turvavälin pitäisi olla minimissään neljä metriä, Espanjassa ja Portugalissa monissa paikoissa hyvä kun edes metri täyttyy. Joissain puskaparkeissa autoja on niin paljon pienellä alueella, että edes sekään ei täyty, hyvä kun edes oven saa auki. Siksi hyvä puska on paras puska.
  
• Ranskalaiset ja saksalaiset ei puhu kuin omaa kieltään, eikä valtaosa espanjalaisistakaan. Oli muuten hauska seurata sivusta, kun eräässä matkaparkissa saksalainen rouva parin fifin kanssa valitti espanjalaiselle isännälle sähköjen toimimattomuudesta. Kumpikaan ei tajunnut toisiaan, mutta välien selvittely jatkui siitä huolimatta pitkän tovin.
• Espanjalaiset on kovia roskaamaan, varsinkin nuoret. Useissa puskissa paikallisia autoja on pysähtynyt aivan viereen esim. Burger Kingin pussin kanssa, ja kun eväät on syöty, roskat tippuu ikkunasta niille sijoilleen. 
• Suurin osa täällä roadtrippaavista kanssamatkailijoista on saksalaisia, seuraavaksi tulee ranskalaiset ja sitten espanjalaiset. Suomalaisiakin on, mutta mitä ilmeisemmin suurin osa heistä on juuri aurinkorannikolla, ja nimenomaan pitempiaikaisilla soppareilla paikallisilla Camping -alueilla. Nehän on nimittäin täynnä.
• Bandy (meidän auto) on osoittautunut luotettavaksi (koputtaa puuta...) ja oikein mukavaksi ajaa. On vaan ihan pakko ihmetellä, kuinka hemmetin pieniin kujiin Bandy taipuukaan - sellaisiin kujiin, joihin ei varmuudella vielä 1,5 kuukautta sitten oltais edes yritetty. Tai ainakin itku olisi päässyt yrittäessä.
• Sadekelit on syvältä sieltä! Koirat on märkiä, maa on märkä, matot on märkiä, koirien pedit ja pyyhkeet on märkiä, etkä saa mitään kuivumaan mihinkään. Matkailuauto on sateella yksinkertaisesti karmean pieni koppi neljälle.

 

 

• Hyvien puskaparkkien löytäminen ei ole helppoa, ja moni esim. Park4Night -sovelluksessa olevista puskista on todella roskaisia jättömaita ja äänekkäitäkin. Yksinkertaisesti ihan hirveitä. Unelmapuskan löytäminen on haastavaa, sillä kuinka löytää paikka, jota kukaan muu ei ole löytänyt? Jokaisen maapläntin omistaa kuitenkin joku. 
• Ollaan kuitenkin opittu jo hitusen verran puskaparkkeilusta; yritetään minimoida kiilojen (millä auto saadaan vaateriin) käyttö ja pysäköidään auto maaston perusteella. Alkumatkalla käytettiin vielä halogenilamppuja, nyt ei, sillä kaikki on korvattu ledeillä ja patterilampuilla. Me myös katsotaan nykyään ennakkoon mahdollisen puskaparkin ympäristön maastokartta, sillä koirillekin on tärkeä löytää ulkoilumahdollisuudet.
• Puskaparkkeilijat on todella siistiä ja toisiaan kunnioittavaa porukkaa. Auringon laskiessa jokainen sulkeutuu "omaan kuplaansa".

Mojácarin puskassa ei toiminut netti.

Sacaba beachin rantapuska Malagassa.

 

• Se "oma kupla" onkin ihan käsittämätön juttu. Kun asettelet "foliot" kaikkiin ikkunoihin, auto näyttää ulkoapäin vain parkkeeratulta, ei asutulta autolta. Sisältäpäin katsottunakin "ulkomaailma" katoaa täysin, ja voit kuvitella itsesi vaikka upean vuoren rinteelle, sinne missä ei ole ketään muita.
• Reissun halvin diesel on maksanut 1,299€/litralta.
• Meidän Kemiönsaaren koti ja tilukset on saanut valtavan merkityksen ja odotan sitä hetkeä, kun saan päästää koirat pihalle vapaaksi. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun pääsen upottamaan sormet kukkaruukkuihin ja syvälle kasvimaahan. Tällä hetkellä voin vain kuvitella miten ihanalta oma puusauna tuntuu, tai miltä tuntuu kun voin vallata pelkästään itselleni neliöitä vaikka 10 000, eikä kukaan tule kyselemään mitään lupia tai millä asioilla liikunkaan. 
• Ihan parasta on kuitenkin taas tavata koko family ja ne parhaista parhaimmat frendit💗. 

 

Ps. Pidettiin Tompan kanssa tossa pienimuotoinen palaveri ja päätettiin taas heittäytyä koko alkumatkan innolla tähän seikkailuun! Onhan tätä vielä jäljellä... 

Esikoisen ja muutaman muun skeittarin kanssa tapaksilla Malagassa<3

Chipionan fribakentän komea auringonlasku

Kippis roadtripin jatkolle!