Pari hämmentävää puskailukokemusta

 

 

Pahimmillaan puskaparkkeilu on yhtä helvettiä ja suurta hämmennystä (kuten olen kirjoittanut täällä), parhaimmillaan se hakkaa ahtailla camping -alueilla yöpymisen mennen tullen - eikä pelkästään ilmaisuutensa vuoksi. Sopivien puskien löytämiseen Park4night -sovellus on aivan ylivoimainen, vaikka monesti sitä käyttäessä joutuukin ihmettelemään, kuinka ihmeessä joku tyyppi on kyseisen paikan taannoin löytänyt. Tätä ihmetystä on tapahtunut meille melko useinkin - moni puska on ollut niin korkealla vuorilla, että ollaan käännytty takaisin, tai niin kaukana kaikesta, että kyseisen paikan löytäjän on todellakin täytynyt olla varsinainen aarteenmetsästäjä.

Monesti me yövytään myös puskiin verrattavissa olevilla matkaparkeilla (jotka nekin on välillä aivan ihme mestoissa), mutta kun rahaa niihin kuluu nolla euroa, lasken ne omissa postauksissani puskaparkkeihin. Parhaimmissa ilmaisissa matkaparkeissa on jopa sähköt tarjolla for free, kuten eräässä pienessä (lue kuolleessa) kylässä lähellä Espanjan ja Ranskan rajaa. Siksipä me tuohon matkaparkkiin pienen urheilukentän laidalla tuolloin parkkeerattiinkin.

Mistä tulemmekin ensimmäiseen ihmetystä aiheuttaneeseen episodiin. Tosin hämmennys syntyi vasta jälkijunassa.

Viinitilalla Sloveniassa

Felix ja saksalainen offroad -kaveri 

 

Jäimme yöpymään Pont de Molinsin kylään lähellä varsinaista Espanjan rajakylää La Jonqueraa, siis ennen Ranskan puolelle siirtymistä. Takana oli muutama päivä sadetta ja harmaata, eikä aurinkopaneelit tykkää silloin latailla akkuja tarpeeksi, joten tolpasta tulevalle sähkölle oli huutava tarve. Tuon kylän urheilukentän laidalla sai siis oikein luvalla yöpyä ilmaiseksi, vettä oli tarjolla, sekä sitä tarpeellista sähköä muutamalle ensimmäiselle autokunnalle. Meidän saapuessa alkuillasta alueelle, paikalla oli jo pari muutakin matkista, mikä antaa aina sellaista mukavaa turvallisuuden tunnetta tuntemattomissa paikoissa yöpyessä. 

 

Yhdessä autoista oli erittäin pirtsakka saksalainen motocross -tyyppi vapaana juoksevan Felix -koiransa kanssa, ja me tultiin heti oikein hyvin juttuun keskenämme, vaikka meidän kaltaisia semierakkoja toisinaan vähän puhalluttaakin super-extroverttien tyyli ottaa kaikki naapurit haltuun ensi hetkestä lähtien. Myöhäisen saapumisen takia oli kiire ruokkia koirat ja viedä ne paskalenkille heti ruokailun päätteeksi. Tomppa jäi tuolloin autolle puuhailemaan jotakin, minä lähdin Boon ja Salsan kanssa liikkeelle, ja niin  lähti myös saksalaisen vapaana juokseva Felix -koirakin. Saksalainen huomasi itsekin Felix -karkurin, lähtien meidän perään kysyen 

 

"tunnetko nämä maastot tai tiedätkö mihin olet menossa?"

 

No enhän minä tuntenut, tai tiennyt, jolloinka tuttavallinen saksalainen päätyi lähtemään oppaaksi. Felix juoksenteli ympärillä vapaudesta nauttien (välillä myös Boota härnäten), ja me muut löntysteltiin Salsan verkkaiseen tahtiin. Saksalainen (en kuollakseni muista nimeä) selvästi tunsi lähistön reitit, vaikka meidän yhteinen koiralenkki alkoikin hämmennystä herättävien villiruusupuskien läpi. Ruusupuskista eteenpäin ei tarvinnut kuitenkaan enää kaivella piikkejä housuista (jotka oli muuten uudet, olisinpa tiennyt retkestä aiemmin). 

 

45 minuutin vaelluksen jälkeen mainitsin kuitenkin varovasti;

 

 

vaikka me muut jaksetaan pitkällekin, Salsa ei välttämättä jaksa.

 

Siihen saksalainen totesi;

 

 

voidaan hyvin kääntyä takaisinkin, mutta sinne on aivan yhtä pitkä matka. Kummin tehdään?

 

Noh, mieluummin sitä katseli seuraavat pakolliset 45 minuuttia uusia maisemia, joten retkikuntamme suuntasi eteenpäin.

Välillä polku kulki vuoren seinämiä ylöspäin, sitten taas alas, ja maastot oli ehkä juurikin niitä, joita tyyppi oli offroad -pyörällään polkenut. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin mielessä, että mullahan ei siis ole edes puhelinta mukana, joten toivottavasti ei nyt sitten tapahdu mitään. Ja mitähän Tomppa muuten tästä riemuisasta seikkailusta tuntemattoman saksalaismiehen kanssa mahtaa ajatella. Olisikohan se vaikka huolissaan😅.

Viimein saavuimme sen kuolleen pienen kylän hurmaavaan ja ajan unohtamaan vanhaan keskustaan. 

Tuossa on kylän leipuri, jolta saa kaikkea vastaleivottua heti kahdeksalta aamulla, tuossa on taas pieni lihapuoti, josta kannattaa käydä ostamassa esimerkiksi sitä (enpä taas muista mitä "sekin" oli). Täältä löytyvät kylän ainoat roskikset ja niin edelleen.

 

Kummallinen koiralenkki päätyi siis hyvin hurmaavaan kylään, oikeasti valloittavassa, eikä suinkaan pelottavassa seurassa, vaikka sellainenkin kävi varmuuden vuoksi mielessä. Olin hämilläni. 

 

Seuraavana aamuna tiemme erosivat, me lähdimme Ranskaan ja offroad -kaveri kohti kotiaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Tuli melkein ikävä kummallista seuralaista koirineen, mutta kokemus oli sen verran hämmentävä, että olisi ehkä pitänyt olla vähän varovaisempi. 

 

Entäs jos tyyppi olisikin ollut joku hullu? 

 

Mitä sä olet mieltä? 

 

Välillä saa puskailla ihan omassa rauhassaan.

Puskaparkki Puolan Brokissa

Italian Pesaron upea rantapuska.

 

Sveitsiläinen suihkumuija

Tämä kokemus kiilasi ehdottomaan kärkeen, vaikka muutamiakin ällöttäviä puskakokemuksia on reissun varrelle sattunut. Episodi osui Alicanten naapurikylän Urbanovan rantapuskaan, joka itsessään oli oikein toimiva, ja meitä "puskailijoitakin" oli alueella kymmeniä. Kyseinen rantapuska oli sellainen perus "poliisit katsoo läpi sormien", kun ei ole kyse täydestä sesonkiajasta. Isot leiritymiskieltokyltit parkkiksella kyllä oli, mutta koska alue oli täynnä matkiksia ja camppereita jo muutenkin, mekin uskaltauduttiin sekaan. 

 

Yksi välihuomio vielä noista "kielletyistä" paikoista. Eli jos huomataan, että kieltokylteistä huolimatta poliisit antaa alueella olla, en suosittele kuitenkaan pöytien ja tuolien sijoittelua ainakaan kovin laajalle alueelle auton ympäristöön, sillä voi hyvin olla, että siinä menee se "sormien läpi katselun" raja, ja häätö viimein tulee. Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että espanjalaiset itse viittaavat kintaalla kaiken maailman kieltoihin ja ehkä "hyviin tapoihinkin", sen verran laajalti he levittäytyvät pöytineen ja tuoleineen, kasaten vielä grillit ja valtavat katoksetkin leiriensä ympärille. Aikamoinen villi länsi tuolla alueella olikin.

Ja sitten paikalle saapui se sveitsiläinen suihkumuija. 

Hän tuli alkuillasta rinkka selässään ja telttapussi kainalossaan, istahti rantadyyneille katselemaan maisemaa ja varmaan haistelemaan että mikä meininki. Hän istuskeli siinä meidän auton lähettyvillä, joten seurasin leidiä sivusilmällä. Siinä dyynien katveessa suunnilleen 50 metrin päässä meidän autosta olikin oiva ja suojaisa paikka pystyttää vaikka teltta, ja näinhän leidi sitten tekikin.

Tuli aamu, jolloin tuo aikuiseen ikään ehtinyt sveitsiläinen leidi tuli isommille tarpeilleen aivan avoimeen paikkaan, lähes meidän auton eteen. Kaikki jätökset papereineen jäi niille sijoilleen, ja neitokainen häipyi.

Kunnes hän saapui takaisin varastamaan viereisen matkiksen ulkopuolelta kaksi viiden litran vesipulloa. Tuollaiset viiden litran vesipullot on oivia varavesipulloja puskailuja ajatellen, ja niitä mekin käytetään jatkuvasti, sillä vesi on aina kortilla. Naapuriautossakaan ei varmasti oltu iloisia tästä yllätyksestä, sillä kallisarvoisten vesien "lainaaminen" saattaa pahimmassa tapauksessa jouduttaa puskaparkin vaihtamista.

Tuossakaan ei ollut vielä kaikki, sillä tämän jälkeen sveitsiläinen leidi saapui kaikkine vesipulloineen ja pikkarit jalassa meidän auton eteen suihkuun ja pesemään hampaitaan. Seurasin toimenpidettä ihan mielenkiinnolla auton etuikkunoista, mutta uteliaat silmäparit ei tuntunut häiritsevän neitoa laisinkaan. Hän katseli suoraan auton ikkunasta sisään (meillä ei ole tummennetut lasit), ikään kuin vähän härnätäkseen.

Itse ajattelin ottaa kovemmat aseet käyttöön, ja menin ovesta ulos seisomaan kaksi metriä leidin pesuhommista. Kun huomasin hänen aloittavan jonkinlaisen puheen, odotin ehkä kuitenkin edes pientä pahoittelua, mutta ei.

Olisko sinulla myydä minulle tupakkaa?

 

Pakko myöntää, että hämmennys ei helpottanut, ennemminkin päinvastoin.

 

Me oltiin muutenkin vaihtamassa maisemaa sinä päivänä, joten IHASSAMA😂. Tulipahan tuokin koettua.

Hän päätti, että kylppäri oli tuossa meidän auton edessä

Urbanovan kiva rantapuska

Vähän taas rouheampi matkailupeli

Pienet viilennykset Urbanovan rannalla.