Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa

 

 

Heissuli vaan kaikille! 

 

Aika juoksee hirmuvauhtia eteenpäin ja KAIKKI somekanavat on itselläni jäänyt täysin paitsioon. Sorry about that. Me täällä yritetään kovasti keräillä pätäkkää tulevaa Samui -reissua varten, minkä johdosta lähes kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, oli se sitten virtuaalista tai liveä, on loistanut poissaolollaan. Pakko myöntää, että peltojen keskellä meno on ollut aika yksinäistä.

Paitsi että hyvä ystävämme ja blogin vieraskynäilijä Mr. Beck pyörähti viihdyttämässä meitä muutamien päivien verran, tosin taitaa siitäkin vierailusta jo olla sen pari viikkoa vierähtänyt. Mutta eniveis, olihan älyttömän mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja todellakin saada se aurinkoinen tuulahdus Samuilta💜.

Ja... mähän lupasin teille ruinata Becksiltä blogiinkin joitain ajatuksia, joten tässä niitä nyt tällä erää sitten ainakin kahden osan verran (lupaan kiristää lisääkin), olkaa niin hyvät: 

 

Beck ja pari muutakin Samuin pelikaveria

 

Beck: Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

Elämässä Samuilla on ollut monia ystäviä, mutta useimmat heistä ovat vuosien varrella palanneet oravanpyörään, josta on ollut tarkoitus tulla takaisin. Monien sattumien summana vain harvat ovat kuitenkaan onnistuneet hyppäämään pois sieltä. Omalla kohdallani se kuitenkin tapahtui, ja Samuin saaresta on tullut se todellinen koti vuodesta 2000 lähtien.

 

Matkaan mahtuu toki kaikenlaisia pieniä seikkailuja, aivan kuin videopeleissä, joissa käydään pelaamassa satunnaisia minipelejä. Niin minäkin olen joskus poikennut pois rutiineista, mutta siitä lähtien kun löysin Samuin tarjoamat ihanuudet, se on tuntunut oikealta kodilta. 

 

Ilmasto on jotain käsittämättömän hienoa, missään muualla maailmassa en ole törmännyt vastaavaan. Lämpötila laskee harvoin alle 25 asteen, vaikka marras-joulukuussa saattaakin olla hieman "pakkasen puolella", eli alle 25 asteen. Tämä lämpö sopii minulle mainiosti, ja kun keho tottuu tähän ilmastoon, Suomen viileät kesät vaativat pienen varustautumisen. Yleensä ennen Suomen reissuja piti kasvattaa hieman painoa, että kesti ne 3-4 kuukautta kylmemmässä ilmastossa.

 

 

Kavereihin voi törmätä parin tai parinkymmenen vuoden välein, kuten kuvan oikean puoleisiin tyyyppeihin.

Chili - Kanan koipien syöntikilpailu! Sosiaalinen media livenä on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

 

Reumaa puskee

 

Vuonna 2018 elämäntapani alkoivat vaikuttaa niveliini, ja kivut kävivät sietämättömiksi. Yksinkertaiset asiat, kuten Pepsi Max -pullon avaaminen olivat lähes mahdottomia, koska sormiin sattui niin paljon.

 

Kivut olivat levinneet myös nilkkoihin. Käveleminenkin alkoi olemaan paikoin vaikeata ja tuskallista. Siinä vaiheessa liikunnan ajatteleminen, saati lisääminen oli kerrassaan mahdotonta. Sen seurauksena olin ajautumassa kohti syvempää ja syvempää liikkumattomuuden tilaa, josta olisi ymmärrettävästi sitten seurannut kaiken näköisiä sairauksia, ellei jotain ratkaisua ulos olisi löytynyt.

Onneksi Heidin kautta sitten löytyi kaveri, jolla oli pienoista sairaanhoitotaustaa. Hän ehdotti, että "hanki se ja se, ja että tällaisella kuurilla pääset kivuista pois, sekä harrastamaan taas ja sitä kautta myös saamaan itsesi normaalimpaan tilaan".

Noh, minäpä poika siinä kohtaa päätin, että en jätäkään tätä pelkästään pillerien namusteluksi loppuelämäksi, vaan koska en ennenkään elämässäni ole perustanut terveyttäni lääkkeiden syömiseen, ajattelin että minun on pakko tehdä pieni myönnytys lääkkeitten suuntaan, jotta pääsisin terveyteni suhteen taas lähtötilaan.

Ja niinpä tein. Tämän kuurin yhteydessä aloin kuitenkin muuttamaan muitakin elämäntapojani, kuten kaksi syötyä kiloa prosessoitua lihaa viikossa, jonka pudotin ensin noin 400 grammaan ja vielä myöhemmin noin 200 grammaan. Otin myöskin vihannekset ensimmäistä kertaa oikeasti ruokavaliooni. Sen lisäksi lisäsin paljon hedelmien syöntiä, jotka tulivat aivan uudella tavalla ostoslistalleni. Tällä linjalla on pysytty edelleenkin, ja muutoksia on toki tapahtunut matkan varrella - parempaan suuntaan.

 

 

Liikunta ja huumori auttavat hoikkuuden vartalon etsimisessä ja tukan päässä pysymisessä. Vanha Kossilan sanonta.

 

Faijasta poika paranee

 

 

Lopetin sokerilimujen juomisen ja siirryin sokeroimattomiin versioihin jo vuonna 2000. Sen jälkeen on tullut tehtyä pieniä muutoksia silloin tällöin, mutta nivelreuma oli sitten se tekijä, joka laittoi ajattelemaan aivan uusia malleja. 

Keho tuli yksinkertaisesti siihen pisteeseen, että vaihtoehdot olivat joko alkaa elämään lääkityksen kanssa, tai kiristää herkkuja ja tehdä merkittäviä muutoksia ruokavalioon. Usein ihmiset jatkavat vanhoilla tavoillaan, koska he tuntevat että heiltä viedään valinnan vapaus, mikäli siirtyvät terveellisimpiin valintoihin. Mutta todellisuudessahan luonnosta löytyy yhtä hyviä ja mukavia vaihtoehtoja.

 

Tarjolla löytyy esimerkiksi plant-based suklaata, jossa ei ole sokeria, ja vaikka sokerittomia karkkeja alkuun karsastaakin, niin kyllähän vaikkapa röökin polttamisen lopettaneet tietävät, että alku on vaikein.

 

Maku on tietysti hieman erilainen sokerittomissa tuotteissa, mutta kun aivot ja kieli oppivat tunnistamaan ja arvostamaan uusia vivahteita, niin yllättäen aivot ja mieli kiittävät, kun oma keho alkaa pikku hiljaa muuttua ja kehittyä parempaan suuntaan. Joissain tapauksissa se vie useamman viikon, mutta yleensä jos jotain nauttii päivittäin, voi jo viikossa tottua uusiin vaihtoehtoihin. Vaikka alussa uusi asia ei maistuisi hyvältä, mieli sopeutuu nopeasti. Aivan kuten koira jota palkitaan, mieli palkitsee hyvällä omallatunnolla, kun onnistuu vaivattomasti kiertämään chipsihyllyt, karkkikepposet ja jäätelöhoukutukset.

 

Jos vertaa sokerillisen limun tai mehun juomista sokeroimattomiin vaihtoehtoihin, ero on valtava, mutta ei vaikea. Muutaman vuoden kuluttua vaikutus voi olla huomattava, erityisesti heille, jotka ovat tottuneet käyttämään paljon sokeria.

 

Isäni Pentti Kossila, oli aikansa luontaistuoteguru, ehkä ensimmäisiä sellaisia Suomessa. Hän kirjoitti kolme kirjaa, joissa käsitteli omaa elämäntapamuutostaan ja tarjosi omien kokemustensa pohjalta vinkkejä elämän parantamiseen. Hänen ensimmäinen kirjansa, "Miksi sairastumme? Miten parannumme" esitteli hänen ravintoneuvontatiiminsä, johon kuului muun muassa moninkertainen suunnistuksen maailmanmestari Liisa Veijalainen, sekä Moskovassa dopingista kiinni jäänyt Martti Vainio. Isäni ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä dopingin kanssa, sillä hän suhtautui fanaattisesti luontaistuotteisiin ja niiden hyötyihin...

 

 

Pysyhän kuulolla, Part 2 tulossa ihan justiinsa...

 

 

 

Samui kuutamosta energiaa!