Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Huonoin visajuoksu ikinä!

 

 

Hellurei ja ihanaa joulunalusaikaa💝!

 

Mun piti viimein kirjoittaa teille omia pieniä paljastuksia, mutta Mr. Beck latas aika vihaisen postauksen Malesiasta mun kännykkään saatesanoilla, että 

 

JULKAISE TÄMÄ!

 

Joten niinhän mä teen. 

 

Becksi on nimittäin ollut viisuminhakureissulla Penangilla Malesiassa, eikä siellä todellakaan ole mennyt kaikki putkeen - tai siis, mikään ei ole mennyt putkeen. Kuten olen itsekin kirjoitellut noista visajuoksuista tässä vuosien varrella (lue vaikka täältä tai täältä), niin melkein mitä tahansa voi noilla reissuilla sattua ja rahaa palaa kuin setelipajalla. 

 

Laitan tähän kuvan meidän eräältä visareissulta Penangilta, ne reissut voi muuten todellakin olla jopa näin väsyttäviä tai arvaamattomia😂.

Hän ei kuitenkaan ollut kukaan meistä😂

 

 

Ja sitten ääneen Mr. Beck: 

 

Huonoin visajuoksu ikinä! Anything to declare? Yes, don't go to Penang!

 

Viisumit on aina kuuluneet Thaimaassa pidempään asuvien iloiseen oleskelemiseen. Niitä on monenlaisia ja vähän eri hintaisia ja niitä myönnetään hieman eri perustein. Kun itsellä tuli 50 mittariin, oli se hieno päivä, koska tuolla ikänumerolla pystyi sitten saamaan 12 kuukauden eläkeläisviisumin. Ennen sitä täytyy kuitenkin hankkia niin sanottu Non-O viisumi rajojen ulkopuolelta. 

 

Samoilta käsin löysin agentin, joka pystyi hetkellisesti takaamaan eläkeläisviisumiin vaadittavan 800 000 bahtia tilillä ja passiin tarvittavan leiman, jotta kukaan ei aiheuttaisi vaikeuksia. Tämä kuitenkin aiheutti pientä mutinaa aina kun menin käymään paikallisessa immigration toimistossa Maenamissa; 

 

Mene tuonne Pattayalle hakemaan leimasi!

 

Eläminen täysin lakien ja säännösten mukaan ei ole aina sopinut omalle keholleni ja siksi Samui on sopinut hyvin tyyliini. Nyt täysin uuden ja blancon passin myötä ajattelin vihdoin hakea oikeata non-O viisumia, joka on eläkeläisille (yli 50v.) tarkoitettu visa, jolla sitten saa 12 kuukauden eläkeläisviisumin, jolloin ei maasta tarvitse lähteä minnekään. Sitä voi myös uusia, mitä onkin tullut tehtyä. 

Kaikki ehdot täyttäen ja hakien paikallisen vakuutuksen (24 000 bahtia), sekä muut siihen liittyvät paperit, mukaan lukien pankin todistus siitä, että rahaa on tarvittava määrä tilillä ollut ja näkynyt, ja ihmetys siitä, että matka pitää tehdä ja maksaa ja asua jossain jotenkin vaan, päätyi Penang omaksi valinnakseni. Lupaus oli 48 tuntia viisumille, kun muualla se on huomattavasti pidempi ja vaikeamman oloinen prosessi. 

Nightmare at the embassy

Johan oli viikko ennen matkaa stressi noussut, koska ainoa aika pudottaa paperit (joita olin vaivalla hankkinut ja isolla rahalla myöskin saanut) Thaimaan konsulaatille Penangissa oli yhdeksän ja kymmenen välillä aamusta. Samalla kun mietin, että mitään ei papereista voi puuttua, niin kuinka ollakaan konsulaatin ulkopuolella portilla vastassa on jotain parikymppisiä muslimityttöjä sanomassa, että nyt voi ainoastaan laittaa sisään e-commerce visa -hakemuksia. 

 

Tuntui aivan epäuskoiselta ja ensin mietin, että nyt on joku kusetus päällä. Vaadin nähdä jonkun thaimaalaisen, mutta mies (kenties nigeriasta tullut) ei pysty vastaamaan kysymyksiini ja antaa puhelimensa käteeni;

Juttele hänen kanssaan.

 

Minähän juttelen. Ja kyselen kaikkea. Kusetusta.

 

Olen aivan äimänä tämän yhden puhelin kädessäni. Mitä suomalaista vittua? Näen ovelle raahatun "Do not cross" -ilmestyksen. Edustalla on muitakin ihmisiä ihmettelemässä ja jotkut itkevät epätoivosta. Päätän soittaa konsulaattiin, jossa yksi näistä nuorista likoista antoi uskomattomia meriselityksiä, kuinka jotain paperia heiluttamalla asia on yhtä selvä kuin leima passissa! Ainahan siellä nurkilla ollaan suojeltu visa-agentteja ja toivottu sitä kautta lisätuloja...

 

Tyttöset pitävät nykyään huolta Penangin Thaimaan konsulaatista. Ja vanha poke.

Onkohan henkilökunta kaapattu? Siltä visiitti tuntui.

 

Additional nightmare on Chulit street

 

Kaikki vanhemmat visailijat, jotka tuolla ovat käyneet, muistavat Penangin Chulit -kadun, "Banana Express" hoiti hommat. Vaan ei enää hoida, koko banaanista ei ole Chulit kadulla mitään jälkiä. Selvittelyn jälkeen minulle todettiin, että covidin jälkeen kaikki vastaavat viisumihoitajat siirtyivät Thaimaan ja Malesian rajalle.

Törmäsin visatoimistossa uudestaan samaan pariskuntaan, joiden kanssa olin jutellut jo konsulaatin portilla ja jopa tarjonnut heille grab -taksikyytiä visakadulle. Nopeasti selvisi, että tämä oli se sama paikka, mihin minun puheluni oli mennyt sen mielestäni nigerialaisen miehen puhelimesta. Samalla päätin, että rahani eivät tule päätymään tähän kusetuksen ytimeen. 

Kahden tunnin epätoivoisen kiertelyn jälkeen olin käynyt läpi kaikki potentiaaliset agenttipaikat, ainoastaan yksi oli jäljellä. Tämä sama paikka missä olin törmännyt tähän tunisialaiseen kaveriin ja törmäsin häneen uudelleen! Hänen isänsä pyysi 600 ringittiä, mutta poika pyysi vain 400 turistiviisumista. 

No sittenhän se alkaa kulostamaan reilulta sanoin ja jätin siihen koko nippuni, jonka olin hankkinut non-O viisumia varten. Kun palasin, en tiennyt että olenko taas jossain jatko-osassa tätä konsulaattijaksoa, mitä kuvittelin piilokameraksi. Hinnaksi tämä reilumpi poika määritteli 8900 ringittiä, mikä on sellainen 1800 euroa!

Sanoin suomeksi, että painuhan sinä poika v.....n! Perään nauroin ja sanoin, että tulen 100% varmasti varoittamaan tästä muitakin! 

Olis pitänyt pysyä Thai -agentin hoidossa, sanoo jälkiviisaus.

- Beck -

Tässähän tämä veijari. Olisihan se tuosta nimestä jo pitänyt poimia ;)

Tommosen laminaatin mukaan sitten mennään.