Jos nyt olisi toukokuu (voi olispa!), kävisin vakavan keskustelun itseni kanssa siitä mikä on kesälle järkevä määrä puurtamista. Koko syksyn ja talven saapuvaksi odotettu kesä on kuitenkin aivan liian lyhyt, joten olisi ehkä viisasta varata (oikeasti VARATA) aikaa myös muullekin kuin suorittamiselle.
Kuinka vanhaksi pitää elää, että sen viimein tajuaa?
Joten bye bye kurjet, mä missasin tän homman taas. Yllättävän aikaisin on kurkia muuten lähtenyt, vaikka lämpöä ja kesää näyttää piisaavan vieläkin. Ne taatusti tietää jotain, mitä me ei.
Tänä kesänä on siis suoritettu, joten tyhmästä päästä on kärsinyt taas koko kroppa (melkein kirjaimellisesti). Käytännössä vietettiin kesän aikana vain viikko lomaa, ja se onneksi siellä ihanassa piilopaikassa siskon perheen kanssa. Aivan taivaallista herkkua!
Me ollaan systerin kanssa samanlaisia suorittajahirviöitä (tai systeri on kyllä potenssiin kymmenen), mutta yllättäen viime vuoden tavoin tänäkin kesänä osattiin ottaa lungisti. Saunottiin joka ilta, grillailtiin keleistä huolimatta, pojat ja Boo kävi kalastusreissuilla ja iltaisin pelattiin Hollywoodia. Mikä parasta, systerin kanssa höpöteltiin maailma taas huomattavasti paremmaksi paikaksi.
Mitä enemmän näitä kilometrejä kertyy, sitä kovemmin ikävä pusertaa, kun Hongkongin porukka liitelee takaisin kotiinsa.
Olispa aina kesä...
 |
| Kesälomaviikon viettoa ihanassa piilopaikassa. |
 |
| Poikien hommia, Boo on ihan päällikkö |
 |
| Herkulliset lomaeväät valmistumassa |
Käärme hotspot
Meillehän kävi tänä kesänä kaksi äksidenttiä, joista toinen oli väärä hälytys, mutta maksoi silti 270€. Salsaa pisti ilmeisesti sitten amppari, sillä kuono turposi huolella ja koko typy veti ihan veteläksi. Ja kuten aina, tämäkin tapahtui yhden auton huushollissa tietenkin silloin, kun Tomppa oli auton kanssa muualla. Ja vielä VIIKONLOPPUNA, mikä Kemiönsaaren tapauksessa tarkoittaa visiittiä Raision ryöstöhinnoitellussa Eläinlääkäriasema Evidensiassa. Vitsit että risoo, ettei Turun alueella ole mitään muuta vaihtoehtoa päivystysaikoina kuin tuo päivystys, joka veloitti 270€ pelkästä toteamuksesta, ettei ole kyyn purema - menkää kotiin.
Fuck!
Mä mietin monesti sitä, kuinka ikinä milloinkaan ihmisillä on varaa pitää huolta lemmikeistään, varsinkaan viikonloppuisin ja iltaisin, ja silloin kun on mahdollisesti kysymys elämästä ja kuolemasta. Noh, toisilla on varaa tietenkin vakuutuksiin, ja sitä varten nuo yksityiset eläinlääkäriasemat onkin hinnoitelleet itsensä avaruuteen. Meidän turreille ei vakuutuksia edes saada, koska liian paljon ikää ja tuontikoiria. Aivan paskaa.
Viikko sitten Boota purasi sitten kyy tässä pihalla, ja tietenkin viikonloppuiltana. Tomppa oli Nurmijärvellä, naapuriystävät Kokkolassa (mitenkäs muutenkaan), joten soitto Tompalle, että
talla pohjaan, Evidensia kutsuu!
Tompan ajellessa kohti Kemiötä, soittelin kuitenkin pariinkin naapurikuntaan, josko jossain suostuttaisiin ottaa karvainen potilas Kemiönsaarelta, mutta vastaus oli ei.
No onnistuisiko tiputusaineitten ja tarvittavan rekvisiitan myyminen meille? Voitais näin ollen itse hoitaa tiputus, tehtiinhän me sitä Bumban kanssa monta kuukautta.
Eräs nimeltä mainitsematon naapuripitäjän päivystävä klinikka suostui tähän (en uskalla kertoa mikä, sillä en tiedä josko siitä olisi kyseiselle taholle tiedossa harmia), joten sinne sitten. Vaikka klinikalta silloin sanottiin, ettei Boota oteta hoitoon, Tomppa pakkasi silti Boon autoon, sillä tiputuksen olisi voinut aloittaa silloin jo autossa. Aika mahdotonta se olisi näin jälkikäteen ajateltuna kyllä ollut, mutta paniikissa ei järkikään näköjään kulje.
Onneksi naapuripitäjän päivystäjä oli ystävällinen henkilö ja otti Boon hoitoon välittömästi. Kiitos sinulle tuhannesti - Boo selvisi, vaikka olikin särkylääkkeitten takia pari päivää aivan kuutamolla.
Päivystyshoito viikonlopun 100:n prosenttien lisineen olisi Evidensiassa maksanut sellainen 900€ (siis saatana sentään!), nyt selvittiin alle kolmella sadalla, mikä on aivan jäätävä säästö.
Mä en tajua kuinka me suurin piirtein selvittiin kobrien kanssa, mutta näitten helvetin kyitten kanssa ollaan ihan kusessa. Phuuh, anteeksi kielenkäyttö, mutta mulla on keittänyt yli jo pari vuotta sitten.
Kuinka me aina onnistutaankin muuttamaan käärmehotspotiin?
Näin sivulauseessa on muuten pakko todeta, että kyllä meidän ihanat karvaturrit on jo eläkeiässä. Sen huomaa vähän kaikesta - uni maistuu, aitaa ei juurikaan nakerreta enää ohikulkijoitten takia, eikä sännätä aidan raosta joka kerta, kun pelloilla liikkuva riista vilauttaa häntäänsä. Itse "pedattu" pehmeä peitto vie monesti voiton, vaikka tarjolla olisi hirvensarven heittelyä pihamaalla.
Voihan aika minkä teet...
 |
| Kyyn purema tuossa kuonossa ennen valtavaa turvotusta ja koomaa |
 |
| Maailman ihana Bumba on sydämessä aina. |
Surkea puutarhuri
Mä olen surkea puutarhuri. Intoa ja kiinnostusta kyllä riittäisi, mutta kun toukokuussa istutetut salaatinsiemenet ei vieläkään anna satoa, alkaa se intokin kummasti hiipua. Ehkä ongelma oli toukokuun helteissä eikä siemenet kunnolla itäneet (en tiedä), mutta jossain vaiheessa sellaiset viiden sentin mittaiset salaatin alut ilmeisesti muumioitui, sillä ne ei näytä kuolleilta, mutta mitään kehitystä ei myöskään ole näköpiirissä. Ja kyllä, olen kastellut hyvin. Nothing.
Sama kävi samettiruusun siemenille. Ennen niin takuuvarma samettiruusu jämähti samalla tavalla, kuin salaatitkin. Kymmenistä krassin siemenistä iti kuusi (ne muumioitui myös), miekkaliljat aloitti kukinnan elokuun vikana päivänä, Virosta ostetut ruusun taimet hyytyi alkutekijöihinsä (mä luovutan jo ruusujen suhteen) ja kokeiluna lehtikasaan istutetuttujen perunoitten varret kuihtui jo aikaa sitten. Mutta okei, tulihan noita peukalonpään kokoisia perunoita parisen kourallista, jippii!
Onneksi Pauliina oli ajatellut Euroopan reissulta tulevaa ystäväänsä ja varannut mua varten joitain siemeniä ja juurakoita, muutaman taimenkin oli esikasvattanut. Sain siis edes jotain kasvun ihmettä hämmästeltäväksi. Kiitos Pauliina.
 |
| Koko kesän pottusaldo |
 |
| toukokuun lopusta asti salaatit on olleet tässä tilassa |
 |
| Verratkaahan mun samettiruusua noihin tiiliin, hämmästyttävän hieno. |
Omissa oloissa
Aika paljon me ollaan tänä kesänä oltu ihan omissa oloissa. Se on toisaalta hyvä juttu, sillä moni kesken jäänyt remppahomppa on pyörähtänyt uudestaan käyntiin. Syksy tuo mulle tullessaan aina jonkinlaisen "pesänrakennusvietin", ja se tarkoittaa pään täydeltä ideoita, joita voisi verstaalla toteuttaa. Kuten vaikka uusia ikkunakaappeja, kylppärin sisustusjuttuja, sun muuta. Pinterestistä on taas kuumeisesti kahlattu ideoita samalla, kun on mietitty tulevan talven hengenpelastussuunnitelmia.
Mihin ja miten siis?
Onneksi Mr. Beck (blogin vieraskynäilijä) tulee yllättäen ilostuttamaan meitä läsnäolollaan ja tuo tullessaan tuulahduksen Samuilta.
 |
| Yhtenä päivänä viritettiin fribakisakatsomo ihan meille vaan. |
 |
| Lohtakin ollaan loimutettu yhden kerran, wow! |
 |
| Syksy tulee ja Kemiö vaipuu pimeyteen. Äkkiä niitä valoja perkele! |
