Kuten hyvin voi kuvitella, Samuilla asuu valtava määrä "muualta" tulleita, ja yksi näistä on melkein jo alkuperäiskansaksi muokkautunut Mr. Beck. Itse asiassa hyvin harva saarella asuva thaimaalainen on alunperin Samuilta, sillä noin 50-60% asukkaista on varsinkin matkailu -ja muitten palvelualojen töitten perässä sinne muuttaneita, ja siihen päälle vielä kaikki farangit.
Eli kyllä, Beck on ihana dinosaurus, kun Samuista puhutaan. Ja koska Beck ei ole mikään tuppisuu, eikä varsinaisesti pysy juuri paikoillaankaan, on hän Samuivuosiensa aikana tutustunut valtavaan määrään ihmisiä. Moni heistä joita Beck taas vastaavasti ei tunne, tietävät Becksin kyllä, sillä Beck ei myöskään pyri olemaan huomaamaton💜.
Vai mitä sanotte?
Vuosittain Beck järjestää ystävilleen (nyt jo traditioksi muodostuneet) hupimieliset Olymbecksit, käsittäen erilaisia joukkuekisailuja, ruokailua, alkomahooliakin😂, mutta oleellinen asia on tietty treffata myös niitä frendejä, joihin ei fribakentillä törmää. Aika moni hänen frendeistään tosin viskoo kiekkoa, ja Becksihän se oli, joka meidätkin tuon sisuksiinsa imaisevan lajin pariin vei - juurikin tuolla Samuilla.
Olymbeksit
Beck oli mielivaltaisesti valinnut joukkueitten tiimipäälliköt, joitten seuraksi sitten arvottiin itse tiimiläiset. Niinkin hauskasti kävi tänä vuonna, että oman tiimini kaikki muut jäsenet olivat yllättäen suomalaisia, paitsi meidän tiimipäällikkö Angy, joka on kotoisin Venezuelasta. Tätähän me sitten ihmeteltiinkin, sillä iso osa kisailijoista oli kyllä jenkkilästä. Traditiosta on näemmä matkan varrella kehkeytynytkin Suomi vastaan Usa -kisailu.
Mähän en välttämättä edes muista kaikkia kisalajeja, mutta ainakin me minigolfattiin, heitettiin tikkaa samoin kuin jotain tarrapalloja tauluun, pelattiin mölkkyä (se taisi tosin olla nimetty mölzyksi), petangia tietty, yritettiin osua fudiksella keikkuvaan koriin, puttailtiin kiekoilla ja ne kaikkein eksoottisimmat lajit oli teippirullien maaliinheitto, sekä minilaskuvarjohyppääjien tähtääminen maalialueelle. Edellisenä vuonna lajeihin kuuleman mukaan kuului myös jonkinlainen tanssiskaba (onhan Beck varsinainen partaveitsi monellakin tapaa😅), mutta vaikka huhuja kuuluikin, tarina ei kerro miksi se tänä vuonna jäi välistä.
Muutama Stop@Sopan työntekijöistä (muistatteko ihanan ravintoloitsijaystävämme Sopan?) piti meistä kisailijoista älyttömän hyvää huolta, eikä grilliruokakaan ainakaan omalta lautaselta kesken loppunut. Voin muuten kehaista, että Becksin löytämät paikalliset makkarat sopi hodareitten väliin kuin nenä päähän, vaikkei omat muistot niistä olleetkaan kovin kummoiset.
Ihana iltapäivästä seuraavaan aamuun sessio, joka meilläkin eteni jatkojen kautta Becksin rantabungalowille yökyläilyyn. Big Buddhan lähelle (joka on siis Becksin hoodeilla) on vajaa vuosi sitten avattu näyttävä ja tasokas uusi jamimesta Vibration, missä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kummoisia tyyppejä instrumenttien takaa löytyy - taso on nimittäin parhaimmillaan todella kova aina laulajasta lähtien. Vibration löytyy Facebookistakin, joten käy ihmeessä tsekkaamassa mesta etenkin, mikäli perusjamimeininki tulee korvista. Toisenkin vinkin voisin antaa musadiggareille, nimittäin Koh Samui Musicians Community Facebookissa, josta saa varmasti ainakin varteenotettavia ideoita erilaiselle illanvietolle Samuilla😁.
Voihan tapahtumajärjestäjä ja ilopilleri Beck (vaikka mä välillä nimittelenkin sua mörrimöykyksi)! Suurkiitos aikaiseen aamuun vierähtäneestä illasta, thank you mak mak and mak💜!
 |
| Vibrationin vessan seinältä bongattua ;) |
